verensokeri

Olen alkanut välttää laihdutusblogien lukemista sillä ne saavat minut surulliseksi. Miksi? Siksi, että näiden ihmisten omanarvontunto tuntuu määräytyvän vaa’an lukeman mukaan, eivätkä he pysty tai halua elää elämäänsä täysillä koska se odottavat sitä maagista päivää jolloin vaa’assa on tietty luku, ja sinä päivänä elämä yhtäkkiä muuttuu täydelliseksi. Olin itse ennen samanlainen – elin elämääni yli vuosikymmenen ajan kuin horroksessa odottaen päivää jolloin viimein olisin laiha ja samantien kaunis, suosittu, hyvässä työssä, varakas ja mitä vielä. Jossain vaiheessa tajusin että laihanakin minulla olisi vielä sama kumppani, samat ystävät, sama työ ja samat harrastukset. Ajatus laihtumisesta ei ollutkaan enää voittotiketti Tuhkimo-maailmaan.

Jatka lukemista

Ensimmäinen osa löytyy täältä.

6. Suurin osa karppauksella laihdutetusta painosta on vain nestettä

On totta että ensimmäisinä viikkoina karppauksella lähtee paljon nestettä kehosta. Glykogeenivarastot lihaksissa ja maksassa pienenevät ja niiden mukana poistuu kaikki se neste jonka ne ovat sitoneet itseensä. Tämän lisäksi karppaus alentaa veren insuliinipitoisuuksia, joka saa munuaiset vapauttamaan natriumia ja nesteitä. Kuitenkin tämän jälkeen kun paino jatkaa laskemistaan, kyse on rasvan palamisesta.

DEXA-skannereilla, jotka tutkivat kehon koostumusta äärimmäisellä tarkkuudella, tehty tutkimus paljasti että karppauksella koehenkilöt laihtuvat keskimäärin 3.4 kg ja saivat 1.1 kg lihasta vain kuudessa viikossa. Toisessa tutkimuksessa jossa vertailtiin karppausta ja vähärasvaista dieettiä, huomattiin että karppaajien rasvaprosentti pieneni huomattavasti ja muutos oli suurin etenkin vyötäröllä jolla “epäterveellisin” rasva sijaitsee.

Yhteenveto: Karppauksen alkuviikkoina suurin osa menetetystä painosta on nesteitä, mutta sen jälkeen kyse on rasvan palamisesta.

Jatka lukemista

Tämä kirjan arvostelun bongasin jossain toisessa blogissa, joten hankin sen myös itselleni luettavaksi. Vaikka kovin paksu opus ei olekaan kyseessä, tiukkaa asiaa se on kylläkin kannesta kanteen.

Kirjan kirjoittaja Ann Fernholm on ruotsalainen tiedetoimittaja, ja kirjoittajan tausta näkyy kirjoitustyylissä – taustat on pengottu läpikotaisin, pelkästään lähteitä eri tieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin on kirjan lopussa kymmenisen sivua. Mikäli olet aikaisemmin lukenut esimerkiksi ruotsalaisen lääkärin Andreas Eenfeldtin kirjoittaman mainion Ruokavallankumous -kirjan, Fernholmin kirjoitustyyli on varsin samanlainen Eenfeldtiin verrattuna. Ruotsissa VHH (LCHF) -ruokavalio ja siihen liittyvä kulttuuri on muutenkin paljon pidemmällä kuin täällä Suomessa jossa THL ja elintarviketeollisuus pitävät vielä tiukasti kuria – syö ruisleipää, saat kuitua! (ei muuten kannata).

Jatka lukemista

Twitter