terveys

Tahaton lapsettomuus ylipainon vuoksi on asia johon olen viime aikoina törmännyt useasti seuratessani eri laihdutusblogeja. Yleisen lääketieteen hoito-ohje tällaiselle tilanteelle on melko karu – ensin kehoitetaan laihduttamaan vähärasvaisella ruokavaliolla, sen jälkeen piikitetään hormoneja ja toivotaan parasta. Kuitenkaan ketään ei tunnu kiinnostavan miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu – tahattomasti lapsettomista ylipainoisista tuntuu epäreilulta että maailmassa on muitakin jotka ovat raskautuneet jopa ylipainoisina, ja silti heitä syyllistetään omasta ylipainostaan, vaikka se mitä lapsettomat kaipaisivat on tarpeeksi tietoa lapsettomuuden syistä ja kunnolliset ruokavalio-ohjeet laihtumiseen. Keskityn tässä postauksessa nimenomaan sellaiseen lapsettomuuteen, jossa molemmista kumppaneista ei ole löydetty mitään elimellistä vikaa – ainoastaan nainen on ylipainoinen ja hänen kuukautisensa joko puuttuvat kokonaan tai ne tulevat epäsäännöllisesti. Lasta on yritetty jo pidempään, ilman alkanutta raskausta. Mahdollisesti taustalla on epäonnistuneita hormonihoitokierroksia sekä laihdutusyrityksiä vähärasvaisella, runsashiilihydraattisella ruokavaliolla joka ei ole kuitenkaan tuottanut tulosta.

Jatka lukemista

Verenpaineeni alkoi nousta taas hieman liikaa kun kaveri linkkasi Vauva- ja KaksPlus -lehtien keskustelupalstoille, jossa henkilöt jotka eivät ole ikinä itse karpanneet, “valistavat” toisiaan karppauksen vaaroista perustaen tietonsa pääosin iltapäivälehtien juttuihin. Halusin siis haastatella itseäni, kysymykset olen valinnut niiden juttujen pohjalta jota mammat tuntuivat eniten kyselevän toisiltaan. Lisäkysymyksiä saa jättää tämän jutun alle, voin tehdä toisen “kysy & vastaa” -osion myöhemmin.

Jatka lukemista

Jottain tarttis tehrä, sanoi Mauno Koivisto aikoinaan, ja samat ajatukset ovat itsellänikin. Paino jumittaa edelleen, plusmiinus nollaa näyttää viime viikosta. Positiivista sinänsä ettei paino ole ainakaan noussut, joten siltä osin asiat ovat hyvin. Pieni ääni sisälläni nalkuttaa että mitä hyvää siinä on että paino ei laske vaikka on läski ja syö mukamas terveellisesti, mutta yritän lähestyä tätäkin asiaa suhteellisen neutraalisti, ilman että sortuisin itseni syyttelyyn liiallisissa määrin.

Huomaan kuitenkin itsessäni huolestuttavasti piirteitä vaakahysteriasta, luultavasti siksi että tunnen olevani “velkaa” lukijoilleni oman onnistumiseni. Lukijani kun eivät pääse näkemään niitä päivittäisiä positiivisia asioita joita tämä ruokavalio on tuonut mukanaan – vaatteet mahtuvat yhtä paremmin ja turvotus on poissa. Ulkopuoliselle ainoa menestykseni mittari on se vaakalukema jonka sunnuntaisin kirjaan tuonne paino-osioon. Itseasiassa viime aikoina aika moni on kommentoinut että sivuprofiilini on muuttunut hoikemmaksi, vaikka lähtöpainosta on kadonnut vain pari kiloa – raskautta muistuttava “pömpötys” on kadonnut, vatsa on litteämpi ja rinnat ovat paremmin esillä. 48 koon farkut alkavat jo pyöriä päällä ja 50 koon paitoja pitää vähän väliä nykiä paikoilleen kun ne tuntuvat sen verran löysiltä. Mutta milloinkohan sitä uskaltautuisi viimein ostamaan yhtä kokoa pienempiä vaatteita? Laihtuminen pelottaa, välillä tuntuu vaikealta päästää eroon suojaavasta läskipanssarista. Tämä on asia jota hoikkien ihmisten on vaikea ymmärtää – jos ei ole koskaan ollut aikuisiällään laiha, ei tiedä millaista se on, ja siksi se tuntuu ainakin itselle toisinaan kuin mustalta aukolta josta ei tiedä mitä toisella puolen odottaa.

Jatka lukemista

Twitter