suolahappo

Hiljaista on ollut, lähinnä työkiireiden takia. Ajattelin kuitenkin päivitellä hieman kuulumisia etteivät lukijani luule että tämä blogi olisi täysin kuollut ja kuopattu.

2013 on takanapäin ja lääkärissä tuli juostua varmaan tarpeeksi yhdelle vuodelle. On selvitelty kilpirauhasta, hormonitoimintaa, ruokailutottumuksia ja ties mitä. Loppujen lopuksi jäljet johtavat sylttytehtaalle – ylipaino ja ylimääräinen rasvakudos. Ei auta vaikka miten kikkailisin ravitsemukseni kanssa – ylipainoni estää tällä hetkellä kehoni toiminnan optimaalisesti. Tässä tosin pitää mainita että kehon epäoptimaalinen toiminta samalla ylläpitää kehon ylipainoa, koska hormonitoiminta ja aineenvaihdunta ovat ylipainon vuoksi päin helvettiä. Siispä kyllä, maltillinen laihdutus tulee olemaan vuoden 2014 agendassa. Tarkoituksena ei ole kymmeniä kiloja suoraan normaalipainoon – endokrinologi totesi että on erittäin todennäköistä että hormonitoiminta (eli käytännössä kuukautiskierto) normalisoituisi jos painoindeksini olisi 35 tai alle. BMI 34.99 tarkoittaa minun mitoillani 98 kiloa, johon on tätä kirjoittaessa 17 kg matkaa – koko vuodelle jaettuna se tarkoittaisi siis pyöristettynä noin 1,5 kg kuukausittaista pudotusta (eli noin 400 gr viikossa). Sanoisin että se on suht realistinen tavoite. Suurin ongelma laihduttamisessa tulee olemaan insuliiniresistanssin ja erityisesti estrogeenidominanssin syrjäyttäminen, jotka ovat kaksi suurinta syytä miksi aineenvaihduntani pitää kiinni itsepäisesti kiloista jotka ovat sille selvästikin haitallisia.

Jatka lukemista

Olen alkanut välttää laihdutusblogien lukemista sillä ne saavat minut surulliseksi. Miksi? Siksi, että näiden ihmisten omanarvontunto tuntuu määräytyvän vaa’an lukeman mukaan, eivätkä he pysty tai halua elää elämäänsä täysillä koska se odottavat sitä maagista päivää jolloin vaa’assa on tietty luku, ja sinä päivänä elämä yhtäkkiä muuttuu täydelliseksi. Olin itse ennen samanlainen – elin elämääni yli vuosikymmenen ajan kuin horroksessa odottaen päivää jolloin viimein olisin laiha ja samantien kaunis, suosittu, hyvässä työssä, varakas ja mitä vielä. Jossain vaiheessa tajusin että laihanakin minulla olisi vielä sama kumppani, samat ystävät, sama työ ja samat harrastukset. Ajatus laihtumisesta ei ollutkaan enää voittotiketti Tuhkimo-maailmaan.

Jatka lukemista

Saan hyvin paljon hakuja tähän blogiin sanoilla “sappirakko”, “sappikohtaus”, “sappikivet” ja muuta aiheeseen liittyvää. Mitä olen yleistä mediassa käytyä keskustelua seurannut, yleinen käsitys tuntuu olevan että sappirakko on jokseenkin turha elin, ja sappikivien saaminen on lähinnä huonoa tuuria, ja jos niitä (ja sitä myöden sappikohtauksia) esiintyy niin helppo ratkaisu on vain poistattaa sappirakko niin sillähän siitä päästään. VÄÄRIN. Sappirakolla on tärkeä tehtävä elimistössä – maksan valmistama ja sappirakon erittämä sappineste pilkkoo ravinnon rasvoja osana ruuansulatusta. Etenkin jos haluaa syödä karpaten / paleosti, sappirakon poisto on yksi tyhmimmistä ratkaisuista mitä voi tehdä, jos muuten on terve. Toki jos asiaan liittyy esim. sappirakon syöpä, silloin leikkaus on tottakai tarpeen – hengellään ei kannata leikkiä.

Jatka lukemista

Twitter