ravitsemus

Huomasin sivustoni hakusanalistaa läpi käydessäni että “karppaus ohje” tai sen eri variaatiot tuntuvat olevan varsin yleinen hakutermi. Karppaus on pinnalla niin paljon joka mediassa että ihmiset eivät varmasti ole voineet välttyä siltä. Mutta mitä karppaus sitten oikein on, jos ei tiedä siitä mitään etukäteen? Siksi päätin kirjoittaa tämän “Pikaopas karppaukseen” -postauksen.

Karppaus tarkoittaa VÄHÄhiilihydraattista ruokavaliota. Se EI tarkoita sitä että hiilihydraatteja vältetään kokonaan, ja se EI tarkoita sitä että ruoka koostuu pelkästään rasvasta ja proteiinista. Vaikka ruokavalion muutos on luultavasti helpompi tehdä kuin mitä moni alkuun odottaisi, on hyvä silti tietää MITÄ on tekemässä niin ettei vedä hommaa ihan överiksi ja itke sitten pitkin netin keskustelupalstoja että “kylläpä se karppaus on perseestä kun ei toimi enkä laihdu“. Itse uskon että karppauksen keskeinen idea on nimenomaan “lajityypillinen ruoka” kuten karppifoorumeilla muotoiltiin – sen faktan sisäistäminen että ihminen on geneettiseltä perimältään vielä metsästäjä-keräilijä, ja maanviljelys on ollut kanssamme niin vähän aikaa kehityshistoriastamme että geenimme eivät ole vielä oppineet sisäistämään kuinka käsitellä esimerkiksi gluteenia. Ehkä niillä ihmissukupolvilla, jotka tulevat satoja tuhansia vuosia meidän jälkeemme, on parempi sietokyky viljatuotteita varten.

Jatka lukemista

Kiinnostuin tästä aiheesta kun Karppikissan ruokapäiväkirjoissa vilahteli useampaankin otteeseen “nitriititön makkara” – mikä ihmeen nitriitti? Pienen haeskelun jälkeen törmäsin lisäaineeseen E250 natriumnitriitti, jota käytetään teollisissa lihatuotteissa kuten makkarassa, nakeissa ja leikkeleissä pitämään lihan värin punertavana. E250 on säilöntäaine, joka estää esimerkiksi ruokamyrkytysbakteerien kasvua ja parantaa lihatuotteen ulkonäköä sekä muuttaa ominaishajua “miellyttävämmäksi”. Natriumnitriitistä on kirjoittanut myös karppaajablogisti Jussu.

E250 aiheuttaa monenlaisia ongelmia elimistössä – yhtenä esimerkkinä voidaan mainita sen epämiellyttävä kyky hapettaa hemoglobiinin sisältämä rauta, jolloin punasolut eivät pysty kuljettamaan kunnolla happea elimistöön. Nitriitti myös metabolisoituu ruuansulatuksen aikana mahalaukussa nitrosoamiiniksi. Nitrosoamiini on syöpää aiheuttava typpiyhdiste, joka on tutkimuksissa yhdistetty erityisesti maksa- ja suolistosyövän syntyyn, joissain tapauksissa myös mahalaukun ja ruokatorven syöpiin. Tieteelliset tutkimukset, joissa on todettu punaisen lihan syönnin aiheuttavan suolistosyöpää, ovat olleet osin oikeassa mutta ilmaisultaan harhaanjohtavia – suolistosyöpää ei niinkään aiheuta itse lihan syönti, vaan nimenomaan nitriiteillä kyllästetty, keinotekoisesti punaisena pidetyn lihan syönti. Nitriititön liha on harmahtavaa – mieti esimerkiksi harmaasuolatun joulukinkun väriä, tai bratwursteja.

Jatka lukemista

Vähähiilihydraattisen ruokavalion ohjenuorana on valita ruokia jotka eivät nosta insuliinia lainkaan, tai korkeintaan maltillisesti. Moni kuitenkin miettii miten insuliinin nousun rajoittaminen käytännössä auttaa laihtumista ja energisyyden saavuttamista, varsinkin kun meille on aina toitotettu että kokoajan pitää syödä ettei verensokeri vaan pääse laskemaan liian alas. Tutustutaanpa siis ystäväämme glukagoniin, haimassa muodostuvaan aineenvaihduntahormoniin joka tekee meille energiaa kehomme varastorasvoista silloin kun veremme insuliinitaso on matala (eli emme ole syöneet pitkään aikaan tai olemme syöneet hiilihydraatteja rajoittaen). Glukagoni ja insuliini ovat toistensa vastahormoneja. I-tyypin diabeetikoille annetaan glukagonia silloin kun verensokeri laskee vaarallisen alas aiheuttaen insuliinishokin (tajunnanmenetys) – tällöin pistoksena annettu glukagoni (kauppanimi GlucaGen) alkaa vapauttaa glukoosia maksasta ja rasvasta.

Jatka lukemista

Twitter