pcos

Facebookissa Rasvamaksa-ryhmässä mainitsinkin jokin aika sitten gynekologilla PCOS-tutkimusten tiimoilta ja lupasin siitä raportoida täällä blogissa enemmän, mutta kirjoitus vähän venahti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hieman taustaa: Olen jo useamman vuoden kärsinyt erinäisistä oireista joille ei ole löytynyt yhteistä nimittäjää. Itse olen epäillyt useampaan otteeseen kilpirauhasen vajaatoimintaa, johtuen vuosia sitten syömästäni litiumlääkityksestä, mutta arvot ovat aina tulleet viitearvojen sisällä takaisin. Ongelmalliseksi tilanteen on tehnyt se että epämääräiset oireeni voivat johtua niin monesta muustakin syystä kuin kilpirauhasesta, kuten edellisessä postauksessa mainitsemastani estrogeenidominanssista.

Jatka lukemista

Estrogeenidominanssi – tila jossa estrogeenin määrä veressä on koholla progesteroniin nähden – voi ilmetä sekä miehillä että naisilla, vaikka naisilla se on huomattavasti yleisempi. Naisilla estrogeenidominanssi voi ilmetä ikään katsomatta, ja sillä voi olla monta taustavaikuttajaa, kuten ruokavalio ja elämäntavat. Vaikka usein ajatellaan että hormonaaliset ongelmat johtuvat alhaisesta estrogeenista, totuus on yleensä päinvastainen.

Estrogeenidominanssi syntyy kun estrogeenitasot nousevat liian korkeiksi, tai vastaavasti progesteronitasot laskevat liian mataliksi. Estrogeenin määrä vaihtelee luonnollisesti läpi elämän, joten estrogeenidominanssin vakavuus määritellään pikemmin oireiden esiintyvyyden kuin pelkkien verikokeiden tulosten mukaan. Progesteronin määrä veressä kääntyy luonnollisesti laskuun naisen lähestyessä vaihdevuosia, joten yli 35-vuotiailla naisilla estrogeenidominanssiin liittyvät vaivat ovat yleisimpiä. Estrogeenidominanssia voi kuitenkin hoitaa ruokavaliolla ja elämäntapojen muutoksella, joihin palaan tässä postauksessa myöhemmin.

Jatka lukemista

Kirjoitukseni karppauksen vaikutuksesta PCOSiin ja tahattomaan lapsettomuuteen on huomattu monissakin lapsettomuusblogeissa, mutta joissakin vastaanotto oli varsin nuiva – karppaus leimattiin “nykyajan muoti-ilmiöksi” eikä sillä katsottu olevan mitään lääketieteellistä uskottavuutta. Joillakin näistä kirjoittajista oli omien kirjoitustensa mukaan kaikki ne vaivat ja oireet joista kirjoitin PCOS-postauksessani ja lääkkeeksi heille lääkäri oli määrännyt metformiinia sekä vähärasvaisen ruokavalion, jota he eivät kyseenalaistaneet lainkaan. Jotkut kirjottajat taas olivat jo aiemmin kokeilleet diabeteslääkitystä ja lääkärin ohjeita – ja huomanneet etteivät ne toimineet. Heille kirjoitukseni oli tervetullut löytö, sillä he kaipasivatkin uutta näkökulmaa tilanteeseensa.

Kun itse ensimmäisen kerran kuulin karppauksesta vuoden 2011 alussa, en todellakaan niellyt sitä mukisematta – kuulosti se minustakin absurdilta että miten muka rasvaa syömällä voisi laihtua, kun kerran viimeiset 50 vuotta oli toitotettu että rasva tukkii verisuonet? Miksi lääkärit valehtelisivat meille? Silti samaan aikaan ympärilläni nuoriakin ihmisiä sairastui 2-tyypin diabetekseen ja lihoi lihomistaan. Vain muutama uskalsi kokeilla tätä paljon parjattua “muotidieettiä” kun heille lääkäri oli sanonut että jos ei paino putoa niin sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riski on väistämätön – ja vastoin kaikkia odotuksia, he laihtuivat. Heidän veriarvonsa tasoittuivat, ja heistä tuli terveitä. Onnistunut esimerkki veti puoleensa muitakin kokeilijoita, ja karppaus alkoi levitä pikkuhiljaa tuttavapiirissäni. Tulokset ovat rohkaisevia.

Jatka lukemista

Twitter