muoti

Jottain tarttis tehrä, sanoi Mauno Koivisto aikoinaan, ja samat ajatukset ovat itsellänikin. Paino jumittaa edelleen, plusmiinus nollaa näyttää viime viikosta. Positiivista sinänsä ettei paino ole ainakaan noussut, joten siltä osin asiat ovat hyvin. Pieni ääni sisälläni nalkuttaa että mitä hyvää siinä on että paino ei laske vaikka on läski ja syö mukamas terveellisesti, mutta yritän lähestyä tätäkin asiaa suhteellisen neutraalisti, ilman että sortuisin itseni syyttelyyn liiallisissa määrin.

Huomaan kuitenkin itsessäni huolestuttavasti piirteitä vaakahysteriasta, luultavasti siksi että tunnen olevani “velkaa” lukijoilleni oman onnistumiseni. Lukijani kun eivät pääse näkemään niitä päivittäisiä positiivisia asioita joita tämä ruokavalio on tuonut mukanaan – vaatteet mahtuvat yhtä paremmin ja turvotus on poissa. Ulkopuoliselle ainoa menestykseni mittari on se vaakalukema jonka sunnuntaisin kirjaan tuonne paino-osioon. Itseasiassa viime aikoina aika moni on kommentoinut että sivuprofiilini on muuttunut hoikemmaksi, vaikka lähtöpainosta on kadonnut vain pari kiloa – raskautta muistuttava “pömpötys” on kadonnut, vatsa on litteämpi ja rinnat ovat paremmin esillä. 48 koon farkut alkavat jo pyöriä päällä ja 50 koon paitoja pitää vähän väliä nykiä paikoilleen kun ne tuntuvat sen verran löysiltä. Mutta milloinkohan sitä uskaltautuisi viimein ostamaan yhtä kokoa pienempiä vaatteita? Laihtuminen pelottaa, välillä tuntuu vaikealta päästää eroon suojaavasta läskipanssarista. Tämä on asia jota hoikkien ihmisten on vaikea ymmärtää – jos ei ole koskaan ollut aikuisiällään laiha, ei tiedä millaista se on, ja siksi se tuntuu ainakin itselle toisinaan kuin mustalta aukolta josta ei tiedä mitä toisella puolen odottaa.

Jatka lukemista

Jumitus vaivaa – paino +0.3 kg viime viikosta, joka tietysti harmittaa kun tällä viikolla olen alimmillaan punninnut vähemmänkin. Toisaalta, oma painoni vaihtelee nesteiden mukaan pari kiloa päivän sisälläkin, joten 300 gramman pudotus saadaan silläkin aikaan että käydään isolla asialla (jota ei sitäkään ole muutamaan päivään tapahtunut). Painotaulukko-sivun yläosassa oleva graafi näyttää että sininen viiva (joka on siis painomittausten keskiarvo) kulkee jokseenkin vaakatasossa, joka on merkki painon jumittumisesta. Punainen alue graafin oikeassa laidassa on punainen, joka kertoo että mittaus oli isompi kuin keskiarvopaino. Musta viiva kertoo laihdutuksen keskiarvollisen suunnan – alaspäin. Siksi en vielä ole huolissani.

Kuten Twitterissä jo julistinkin, toissapäivänä otin pitkästä aikaa mitat itsestäni kun tunsin että aamu ei ollut erityisen turvonnut. Navan kohdalta on kadonnut peräti -13 cm! Samaten -6 cm rintojen alta, lantiolta ja vyötärön kapeimmasta kohdasta. Karppifoorumeilla sanotaan että mittanauha kertoo enemmän kuin vaaka, koska varsinkin naisilla kuukautiskierto määrittelee painoa myöskin. Itsellä tällä hetkellä kp 30 eli kuukautisia odotellaan saapuvaksi hetkenä milloin hyvänsä, tiedäpä sitten paljonko kierto on todella normalisoitunut mutta veikkaisin että mitään 3kk taukoja ei tarvitse enää odotella. PCOS pitäisi käydä ihan mielenkiinnosta tutkituttamassa, mutta mikäli kuukautiset jatkossakin tulevat suht säännöllisesti, mitään kiirettä ei gynekäynnille ole.

Jatka lukemista

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut ihanan englantilaisen Georginan kirjoittamaa Fuller Figure Fuller Bust -blogia, joka seuraa (alusvaate)muotia nimenomaan isomman tytön näkökulmasta – blogisti itse on etuvarustukseltaan huimaa kokoa 75N (englantilainen koko 34 J) ja käyttää vaatekokoa 48, joka on melkein sama kuin omani (housuni ovat 46/48, yläosat vaativat rintarasvan takia vielä 50/52). Häviän Georginalle useammankin rinnanmitan, oma kokoni kun on ”vaatimattomat” 85H (englantilaisittain 38FF).

Ihana Georgina!

Ihana Georgina!

Olen fanittanut blogia erityisesti siksi, että se on julistanut positiivista minäkuvaa ja oikeutta pukeutua näyttävästi painosta huolimatta. Monilla ylipainoisilla naisilla tuntuu olevan se ajatus, että vain hoikilla on oikeus pukeutua näyttävästi, ja sen vuoksi moni ylipainoinen nainen piilottelee kilojaan oudoissa telttamaisissa vaatteissa luvaten itselleen ostavansa näyttäviä vaatteita vasta kun on saavuttanut tavoitepainonsa laihdutusurakan päätteeksi. Jos laihdutettavaa on kuitenkin paljon, kuten allekirjoittaneella noin 50 kiloa, sen laihduttamiseen voi kulua vuosi jos toinenkin (terveellisellä tavalla). Miksi minun pitäisi siis kulkea itseäni peitellen se aika kun laihdun – miksen voisi pukeutua näyttävästi vaikka joka päivä?

Jatka lukemista

Twitter