karppaus

Halusin koota tähän postaukseen muutamia myyttejä karppauksesta joita iltapäivälehdet ja virallisterveellistä ruokavaliota puolustavat ravitsemustieteilijät (siis nämä jotka suosittelevat vähärasvaista ja runsaskuituista ruokavaliota) hokevat. Toivottavasti tämä kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta.

1. Karppausta on vaikea noudattaa

Usein on esitetty väite että tiettyjen ruokaryhmien rajoittaminen pois päivittäisestä ruokavaliosta johtaa siihen että uutta ruokavaliota on pidemmän päälle vaikea noudattaa, koska muutos on niin raju. Tämä on tietyllä tapaa totta, sillä tiettyjen ruokien kieltäminen itseltään saattaa johtaa turhautumiseen.

Totuus kuitenkin on että kaikki laihtumiseen tähtäävät ruokavaliomuutokset rajoittavat jotain – joko ruokaryhmiä tai kaloreita. Joillekin ihmisille kalorien rajoittaminen saattaa tuntua luonnolliselta, mutta se ei ole ainoa tapa laihtua. Monet eivät tunnu ymmärtävän miten karppaus toimii ja mikä sen suurin etu on laihduttaessa.

Jatka lukemista

Tämä kirjan arvostelun bongasin jossain toisessa blogissa, joten hankin sen myös itselleni luettavaksi. Vaikka kovin paksu opus ei olekaan kyseessä, tiukkaa asiaa se on kylläkin kannesta kanteen.

Kirjan kirjoittaja Ann Fernholm on ruotsalainen tiedetoimittaja, ja kirjoittajan tausta näkyy kirjoitustyylissä – taustat on pengottu läpikotaisin, pelkästään lähteitä eri tieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin on kirjan lopussa kymmenisen sivua. Mikäli olet aikaisemmin lukenut esimerkiksi ruotsalaisen lääkärin Andreas Eenfeldtin kirjoittaman mainion Ruokavallankumous -kirjan, Fernholmin kirjoitustyyli on varsin samanlainen Eenfeldtiin verrattuna. Ruotsissa VHH (LCHF) -ruokavalio ja siihen liittyvä kulttuuri on muutenkin paljon pidemmällä kuin täällä Suomessa jossa THL ja elintarviketeollisuus pitävät vielä tiukasti kuria – syö ruisleipää, saat kuitua! (ei muuten kannata).

Jatka lukemista

Näin kevään tullen valon määrän lisääntyessä huomaan että myös kirjoitushaluni ovat pikkuhiljaa palanneet. Koko syksy ja talvi meni ikään kuin sumussa, ja tuntui etten saanut mistään kunnolla otetta, siispä tämä blogikin jäi kirjoitustauolle. Nyt yritän parhaani mukaan kuitenkin aktivoitua taas, kun vierailijoita tällä sivulla kuitenkin käy säännöllisesti.

Mikä siis on nykytilanteeni? Syksyn ja talven aikana otteeni terveellisestä ruokavaliosta kirposi, ja turposin yli 120-kiloiseksi. Nyt kun olen pikkuhiljaa palannut takaisin paleoruuan pariin, on painoni muutaman viikon aikana laskenut jo 116 kiloon, eli alaspäin ollaan menossa. Tällä kertaa painonlasku ei ole kuitenkaan pääasia, vaan hyvän olon tavoittelu ja säilyttäminen.

Jatka lukemista

Twitter