hiilihydraatit

Vähähiilihydraattisen ruokavalion ohjenuorana on valita ruokia jotka eivät nosta insuliinia lainkaan, tai korkeintaan maltillisesti. Moni kuitenkin miettii miten insuliinin nousun rajoittaminen käytännössä auttaa laihtumista ja energisyyden saavuttamista, varsinkin kun meille on aina toitotettu että kokoajan pitää syödä ettei verensokeri vaan pääse laskemaan liian alas. Tutustutaanpa siis ystäväämme glukagoniin, haimassa muodostuvaan aineenvaihduntahormoniin joka tekee meille energiaa kehomme varastorasvoista silloin kun veremme insuliinitaso on matala (eli emme ole syöneet pitkään aikaan tai olemme syöneet hiilihydraatteja rajoittaen). Glukagoni ja insuliini ovat toistensa vastahormoneja. I-tyypin diabeetikoille annetaan glukagonia silloin kun verensokeri laskee vaarallisen alas aiheuttaen insuliinishokin (tajunnanmenetys) – tällöin pistoksena annettu glukagoni (kauppanimi GlucaGen) alkaa vapauttaa glukoosia maksasta ja rasvasta.

Jatka lukemista

Tunnesyöminen herättää aina ihmisissä tunteita puolin ja toisin – milloin sen katsotaan olevan heikon itsekurin syytä, milloin addiktio, milloin joidenkin henkisten ongelmien ilmentymä. Parin viime päivän oma käytökseni on saanut minua pohtimaan asiaa vähän syvemmin.

Tämä ja eilinen päivä ovat olleet työjuttujen takia niin kiireisiä että kotiin tultua ainoa ajatus on ollut jotain hyvää. Herkkuja on mennyt, mutta ei onneksi sentään kaksin käsin joten ruodussa ollaan silti. Olen aina ollut tunnesyöjä – olen käyttänyt ruokaa palkintona ja rentoutumiseen. Tunnesyöjänä himoni kohdistuu aina samoihin herkkuihin – vehnäpohjaisiin leipiin tai leivonnaisiin (riippumatta siitä että tiedän kuinka kipeäksi ne tekevät minut) ja sokeriin (etenkin jäätelöön). Kun olen syönyt näitä herkkuja, tunnen oloni rennoksi, jopa uniseksi (englannin kielessä tunnetaan sanonta carb coma, hiilihydraattikooma). Outoa kyllä, en tiedä ketään joka mässäilisi tunnesyöntihimoissaan jotain rasvaista ja proteiinipitoista, kuten pekonia tai kanansiipiä – mutta sen sijaan tiedän paljon ihmisiä jotka himoitsevat jotain rasvaista JA hiilaripitoista, kuten lihapiirakoita tai perunalastuja. Mutta miksi nimenomaan sokeri- ja tärkkelyspitoiset ruuat houkuttelevat meitä kun mielialamme ovat alamaissa?

Jatka lukemista

Aika monelle suurin ongelma karppausta aloitettaessa on luopuminen kaikesta ”tutusta ja turvallisesta” – mitä syön aamulla kun en voi syödä puuroa? Entä mitä pihvin seuraksi jos perunoita pitää vältellä? Hitto kun tekee mieli pastaa! Enkö voi mummolassa ottaa edes yhtä pullaa? Entäs kahvitunnin eväsleivät? No mitä täällä saa sitten syödä? Tässä postauksessa käydään läpi miten otetaan pehmeä lasku karppaukseen.

Karppaamiseen siirtyminen ei ollut alussa minullekaan helppoa, ja liian rankasti ei syömisiään edes kannata muuttaa heti. Yleisin epämiellyttävä oire karppauksen aloittajalle on heikotus ja päänsärky, joka syntyy elimistön siirtyessä sokeripolttoisesta energiankäytöstä rasvan polttamiseen. Tätä voi kuitenkin lievittää vissyn juomisella (oikea vissy jossa siis myös natriumia, ei pelkkä kivennäisvesi) tai suolan lisäämisellä ruokavalioon. Joskus myös hiilarit voivat olla alhaiset – kaikille esimerkiksi 20 gr hiilaria päivässä (kuten Atkinsin induktiovaihe) ei sovi, vaan kannattaa syödä muutama vähähiilarinen hedelmä (sitrushedelmät, omenat, marjat esimerkiksi) päivässä kunnes itselle sopiva hiilaritaso löytyy. Itse syön noin 50-70 grammaa hiilaria päivässä normaalisti, herkutellessa noin 70-150 grammaa.

Jatka lukemista

Twitter