gluteiiniyliherkkyys

Ajattelin tehdä näistä koosteen hieman useammin, nyt on hieman venähtänyt. Joukossa usein kysyttyjä ja myös hieman hupaisempiakin. Kiintoisaa on että Googlen kuvahaun kautta tulleet ovat lähes aina klikanneet Georginan bikinikuvaa joka oli yhdessä vanhemmista postauksistani. No, tottahan se on että naiskauneus houkuttelee!

Tässä kuitenkin hakuja yleisyysjärjestyksessä. Olen jättänyt pois ne jotka on käsitelty aiemmassa hakusanapostauksessa.

veriarvot

Omani löytyvät tuosta ylhäältä menusta. Laitoin niiden alle vielä tutkimusten viralliset nimet ja viitearvot ikäiselleni naiselle, jos joku haluaa vertailla. Itse olen parhaiten löytänyt kokeiden selityksiä ja viitearvoja eri ikäryhmille HUSlabin tutkimusohjekirjasta.

paleoruokavalio

Itse en noudata ”oikeaa” paleota koska syön maitotuotteita, mutta karppauksella ja paleolla on paljon yhteistä josta olen aiemmin kirjoittanut. Paleosta kiinnostuneille suosittelen lukemiseksi Mark Sissonin englanninkielistä kirjaa The Primal Blueprint.

(ja ei, kukaan ei maksa minulle siitä että suosittelen näitä kirjoja. Ei edes Antti Heikkilä.)

Jatka lukemista

Tämän termin pöperöproffa Patrik Borg lanseerasi aikoinaan kirjoissaan, ja minusta se kuulostaa osuvalta kuvaamaan tiettyä laihduttajaryhmää. Sankarilaihduttajat ovat niitä jotka ajavat itsensä ihan äärirajoille sekä henkisesti että fyysisesti saavuttaakseen tuon maagisen luvun vaa’an näytössä. He spinnaavat, zumbaavat, laskevat kaloreita, miettivät jokaista suupalaa, kieltäytyvät kaikista herkuista – vain jotta voivat sen muutaman sadan gramman tiputettuaan julistaa kaikille että todellinen laihdutus vaatii ITSEKURIA ja se joka ei siihen pysty on luuseri (ei nyt ehkä ihan noin suorasukaisesti tokaisten, mutta kuitenkin). Jos sankarilaihduttaja kuitenkin kaikesta huolimatta epäonnistuu ja repsahtaa, hän vollottaa itsevihaansa kaikkialla ja pitää itseään täytenä luuserina. Jotenkin tuntuu että sankarilaihduttajalla on vain kaksi moodia – onnistuminen tai epäonnistuminen. Ei tietoakaan mistään ”rennosta laihduttamisesta”, se on joko kaikki tai ei mitään.

Lukiessani muiden blogeja olen yrittänyt löytää samaistumiskohteita, muitakin jotka laihduttaisivat nimenomaan rennolla meiningillä, elämästä nauttien mutta terveellisesti – mieluiten toki muitakin karppeja, mutta kuten edellisessä postauksessa totesinkin, pyrin olemaan avomielinen muittenkin laihdutustapojen suhteen. Blogista blogiin pomppiessani käännyn kuitenkin aika nopeasti pois kun törmään sankarilaihduttajan blogiin – vaikka kyseessä olisi kaltaiseni yli 110-kiloinen nainen, hän kirjoittaa kuinka on onnistunut pitämään päivittäiset kalorit noin 1000 kcalissa, siitä huolimatta että on joka päivä käynyt lenkillä tai ohjatussa jumpassa. Jossain vaiheessa hän kuitenkin repsahtaa (yleensä viikonloppuisin) jolloin hän hakee perhepitsan, pussin karkkia, jäätelöä… Sankarilaihduttaja menee äärimmäisyyksiin myös epäonnistumisessaan – jos kerran pieleen meni niin vedetään vituiksi sitten oikein kunnolla. Omasta mielestäni terve tapa suhtautua repsahtamiseen olisi tiedostaa että nyt kävi näin, miettiä miksi repsahdus tuli, ja pyrkiä korjaamaan vahingot mahdollisimman pian, eikä ulista viittä postausta siitä kuinka paska ihminen tuntee olevansa, kuinka tulee olemaan lopun elämäänsä lihava, kuinka kaikki muut aina onnistuvat eikä koskaan hän. Vähemmästäkin tuntee kuinka aivot alkavat valua korvasta ulos tämäntyyppisiä tekstejä lukiessa.

Jatka lukemista

Ruokayhtymä (Food Inc)Tuli eilen katsottua digiboxin uumenista Ruokayhtymä (Food Inc), televisiosta viime maanantaina tullut dokumentti ruuan tehotuotannosta. Teille, jotka missasitte ohjelman, se tulee uudemman kerran televisiosta TV1:ltä lauantaina 12.5 klo 12:35. Dokumentti keskittyi enimmäkseen siihen kuinka vain muutama iso yritys hallitsee ruoantuotantoa – tämä postaus pyrkii poimimaan joukosta ravitsemuksellisia näkökulmia.

Ohjelma herätti paljonkin ajatuksia, mutta ensimmäisenä täytyy pistää suodatin päälle – ohjelma keskittyy yksinomaan Yhdysvaltoihin ja jenkkien teolliseen ruuantuotantoon. Täten sitä ei välttämättä voi suoraan verrata Suomen ja EU:n sisäiseen ruokatuotantoon, vaikka toki joitakin yhtäläisyyksiä on. Rapakon takana valtaa on sillä, joka on rikas, ja kaiken maailman terveysstandardit voidaan värkätä uuteen uskoon kunhan on lyödä tarpeeksi pätäkkää pöytään. Jos joku haluaa taistella isojen yhtiöitä vastaan, oikeusjuttu seuraa perästä ja näin pidetään yksittäiset viljelijät ja lihantuottajat ruodussa. Ei Suomikaan mikään lintukoto ole mitä tulee vallankäyttöön ruoka-asioissa – tästä kertoo jo pelkästään Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ”asiantuntijoiden” elintarviketeollisuuskytkökset – mutta EU:n direktiivit (niin hyvässä kuin pahassa) rajoittavat esimerkiksi geenimuunnellun ruuan ujuttamista ruokavalioomme. Vuonna 2000 tuli voimaan EU:n säännös, joka vaatii kaikissa elintarvikkeissa olevan maininnan geenimuuntelusta mikäli geenimuunnellun ruuan osuus valmistusaineista ylittää yhden prosentin. Jää siis enää kuluttajan vastuulle, mikäli hän haluaa geenimuunneltua ruokaa mussuttaa.

Jatka lukemista

Twitter