gluteiini

Aika monelle suurin ongelma karppausta aloitettaessa on luopuminen kaikesta ”tutusta ja turvallisesta” – mitä syön aamulla kun en voi syödä puuroa? Entä mitä pihvin seuraksi jos perunoita pitää vältellä? Hitto kun tekee mieli pastaa! Enkö voi mummolassa ottaa edes yhtä pullaa? Entäs kahvitunnin eväsleivät? No mitä täällä saa sitten syödä? Tässä postauksessa käydään läpi miten otetaan pehmeä lasku karppaukseen.

Karppaamiseen siirtyminen ei ollut alussa minullekaan helppoa, ja liian rankasti ei syömisiään edes kannata muuttaa heti. Yleisin epämiellyttävä oire karppauksen aloittajalle on heikotus ja päänsärky, joka syntyy elimistön siirtyessä sokeripolttoisesta energiankäytöstä rasvan polttamiseen. Tätä voi kuitenkin lievittää vissyn juomisella (oikea vissy jossa siis myös natriumia, ei pelkkä kivennäisvesi) tai suolan lisäämisellä ruokavalioon. Joskus myös hiilarit voivat olla alhaiset – kaikille esimerkiksi 20 gr hiilaria päivässä (kuten Atkinsin induktiovaihe) ei sovi, vaan kannattaa syödä muutama vähähiilarinen hedelmä (sitrushedelmät, omenat, marjat esimerkiksi) päivässä kunnes itselle sopiva hiilaritaso löytyy. Itse syön noin 50-70 grammaa hiilaria päivässä normaalisti, herkutellessa noin 70-150 grammaa.

Jatka lukemista

Ajattelin tehdä näistä koosteen hieman useammin, nyt on hieman venähtänyt. Joukossa usein kysyttyjä ja myös hieman hupaisempiakin. Kiintoisaa on että Googlen kuvahaun kautta tulleet ovat lähes aina klikanneet Georginan bikinikuvaa joka oli yhdessä vanhemmista postauksistani. No, tottahan se on että naiskauneus houkuttelee!

Tässä kuitenkin hakuja yleisyysjärjestyksessä. Olen jättänyt pois ne jotka on käsitelty aiemmassa hakusanapostauksessa.

veriarvot

Omani löytyvät tuosta ylhäältä menusta. Laitoin niiden alle vielä tutkimusten viralliset nimet ja viitearvot ikäiselleni naiselle, jos joku haluaa vertailla. Itse olen parhaiten löytänyt kokeiden selityksiä ja viitearvoja eri ikäryhmille HUSlabin tutkimusohjekirjasta.

paleoruokavalio

Itse en noudata ”oikeaa” paleota koska syön maitotuotteita, mutta karppauksella ja paleolla on paljon yhteistä josta olen aiemmin kirjoittanut. Paleosta kiinnostuneille suosittelen lukemiseksi Mark Sissonin englanninkielistä kirjaa The Primal Blueprint.

(ja ei, kukaan ei maksa minulle siitä että suosittelen näitä kirjoja. Ei edes Antti Heikkilä.)

Jatka lukemista

Tämän termin pöperöproffa Patrik Borg lanseerasi aikoinaan kirjoissaan, ja minusta se kuulostaa osuvalta kuvaamaan tiettyä laihduttajaryhmää. Sankarilaihduttajat ovat niitä jotka ajavat itsensä ihan äärirajoille sekä henkisesti että fyysisesti saavuttaakseen tuon maagisen luvun vaa’an näytössä. He spinnaavat, zumbaavat, laskevat kaloreita, miettivät jokaista suupalaa, kieltäytyvät kaikista herkuista – vain jotta voivat sen muutaman sadan gramman tiputettuaan julistaa kaikille että todellinen laihdutus vaatii ITSEKURIA ja se joka ei siihen pysty on luuseri (ei nyt ehkä ihan noin suorasukaisesti tokaisten, mutta kuitenkin). Jos sankarilaihduttaja kuitenkin kaikesta huolimatta epäonnistuu ja repsahtaa, hän vollottaa itsevihaansa kaikkialla ja pitää itseään täytenä luuserina. Jotenkin tuntuu että sankarilaihduttajalla on vain kaksi moodia – onnistuminen tai epäonnistuminen. Ei tietoakaan mistään ”rennosta laihduttamisesta”, se on joko kaikki tai ei mitään.

Lukiessani muiden blogeja olen yrittänyt löytää samaistumiskohteita, muitakin jotka laihduttaisivat nimenomaan rennolla meiningillä, elämästä nauttien mutta terveellisesti – mieluiten toki muitakin karppeja, mutta kuten edellisessä postauksessa totesinkin, pyrin olemaan avomielinen muittenkin laihdutustapojen suhteen. Blogista blogiin pomppiessani käännyn kuitenkin aika nopeasti pois kun törmään sankarilaihduttajan blogiin – vaikka kyseessä olisi kaltaiseni yli 110-kiloinen nainen, hän kirjoittaa kuinka on onnistunut pitämään päivittäiset kalorit noin 1000 kcalissa, siitä huolimatta että on joka päivä käynyt lenkillä tai ohjatussa jumpassa. Jossain vaiheessa hän kuitenkin repsahtaa (yleensä viikonloppuisin) jolloin hän hakee perhepitsan, pussin karkkia, jäätelöä… Sankarilaihduttaja menee äärimmäisyyksiin myös epäonnistumisessaan – jos kerran pieleen meni niin vedetään vituiksi sitten oikein kunnolla. Omasta mielestäni terve tapa suhtautua repsahtamiseen olisi tiedostaa että nyt kävi näin, miettiä miksi repsahdus tuli, ja pyrkiä korjaamaan vahingot mahdollisimman pian, eikä ulista viittä postausta siitä kuinka paska ihminen tuntee olevansa, kuinka tulee olemaan lopun elämäänsä lihava, kuinka kaikki muut aina onnistuvat eikä koskaan hän. Vähemmästäkin tuntee kuinka aivot alkavat valua korvasta ulos tämäntyyppisiä tekstejä lukiessa.

Jatka lukemista

Twitter