blogi

Olen lykännyt kirjoittamista koska en ole halunnut kirjoittaa “vain jotain” vaan odottaa että on oikeasti jotain Tärkeää Sanottavaa(tm). Nyt olen kuitenkin päätynyt pisteeseen että blogiin kirjautuminen jopa ahdistaa koska aikaa kuluu edellisestä kirjoittamisesta ja hiljaisuuden mörkö kasvaa isommaksi joka päivä kun en kirjoita tänne mitään. Pakko siis niellä perfektionisminsa ja kirjoittaa edes jotain höpölöpöä että saa kirjoitusvireen taas kulkemaan.

Jatka lukemista

The Versatile Blogger Award

 

Säännöt:

1. Nimeä 15 bloggaajaa.

2. Ilmoita heidän nimeämisistään heidän blogissaan.

3. Jaa 7 faktaa itsestäsi.

4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.

5. Lisää Versatile Blogger Award kuva blogipostaukseen

Jatka lukemista

Tämän termin pöperöproffa Patrik Borg lanseerasi aikoinaan kirjoissaan, ja minusta se kuulostaa osuvalta kuvaamaan tiettyä laihduttajaryhmää. Sankarilaihduttajat ovat niitä jotka ajavat itsensä ihan äärirajoille sekä henkisesti että fyysisesti saavuttaakseen tuon maagisen luvun vaa’an näytössä. He spinnaavat, zumbaavat, laskevat kaloreita, miettivät jokaista suupalaa, kieltäytyvät kaikista herkuista – vain jotta voivat sen muutaman sadan gramman tiputettuaan julistaa kaikille että todellinen laihdutus vaatii ITSEKURIA ja se joka ei siihen pysty on luuseri (ei nyt ehkä ihan noin suorasukaisesti tokaisten, mutta kuitenkin). Jos sankarilaihduttaja kuitenkin kaikesta huolimatta epäonnistuu ja repsahtaa, hän vollottaa itsevihaansa kaikkialla ja pitää itseään täytenä luuserina. Jotenkin tuntuu että sankarilaihduttajalla on vain kaksi moodia – onnistuminen tai epäonnistuminen. Ei tietoakaan mistään ”rennosta laihduttamisesta”, se on joko kaikki tai ei mitään.

Lukiessani muiden blogeja olen yrittänyt löytää samaistumiskohteita, muitakin jotka laihduttaisivat nimenomaan rennolla meiningillä, elämästä nauttien mutta terveellisesti – mieluiten toki muitakin karppeja, mutta kuten edellisessä postauksessa totesinkin, pyrin olemaan avomielinen muittenkin laihdutustapojen suhteen. Blogista blogiin pomppiessani käännyn kuitenkin aika nopeasti pois kun törmään sankarilaihduttajan blogiin – vaikka kyseessä olisi kaltaiseni yli 110-kiloinen nainen, hän kirjoittaa kuinka on onnistunut pitämään päivittäiset kalorit noin 1000 kcalissa, siitä huolimatta että on joka päivä käynyt lenkillä tai ohjatussa jumpassa. Jossain vaiheessa hän kuitenkin repsahtaa (yleensä viikonloppuisin) jolloin hän hakee perhepitsan, pussin karkkia, jäätelöä… Sankarilaihduttaja menee äärimmäisyyksiin myös epäonnistumisessaan – jos kerran pieleen meni niin vedetään vituiksi sitten oikein kunnolla. Omasta mielestäni terve tapa suhtautua repsahtamiseen olisi tiedostaa että nyt kävi näin, miettiä miksi repsahdus tuli, ja pyrkiä korjaamaan vahingot mahdollisimman pian, eikä ulista viittä postausta siitä kuinka paska ihminen tuntee olevansa, kuinka tulee olemaan lopun elämäänsä lihava, kuinka kaikki muut aina onnistuvat eikä koskaan hän. Vähemmästäkin tuntee kuinka aivot alkavat valua korvasta ulos tämäntyyppisiä tekstejä lukiessa.

Jatka lukemista

Twitter