arki

Pahoittelen viime aikojen hiljaisuutta, mutta yksityiselämän tapahtumat ovat saaneet minut mietteliääksi. Kuulin lokakuun alussa että ulkomailla asuva ystäväni oli kuollut vain 35-vuotiaana vatsahaavan jälkiseurauksena saamaansa verenmyrkytykseen, ja hänet oli löydetty kuolleena kotoaan. Se kieltämättä sai mietiskelemään hyvinkin synkkiä ajatuksia, ja kirjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä listalla pitkään aikaan. Pahinta oli että kuulin asiasta juuri samana iltana kun pakkasin matkalaukkuja, koska olimme miehen kanssa lähdössä seuraavana päivänä Etelä-Ranskaan viettämään pitkää viikonloppua vuosipäivän kunniaksi. Perillä oli +26 astetta ja uima-allas oli lämmin, mutta mieliala oli molemmilla melko alavireinen – kyseessä oli kuitenkin yhteinen ystävämme. Kotiin palattuamme en ole päässyt takaisin normaaliin syömisrytmiini, vaan olen luisunut tunnesyömisen pariin lääkitäkseni alavireisyyttäni. Syömisen “epäonnistumiseen” liittyvä häpeä on omalta osaltaan vaikuttanut myös kirjoittamishalukkuuteen, koska halusin aina olla esimerkki, enkä jälleen yksi luku epäonnistujien suuressa kirjassa.

Jatka lukemista

En ole lopettanut projektia tai kadonnut maan päältä, älkää pelätkö. Syynä hiljaisuuteeni on siirtyminen tavallisten työläisten päivärytmiin elokuun alusta alkaen, joka vaatii meikäläisen keholta tavallista pidempää sopeutumisaikaa. Teen nyt siis töitä asiakkaan tiloissa, mikä meinaa että minun pitää olla paikalla toimistoaikana 9-17, ja kello soi aamuisin hieman seitsemän jälkeen – melkoinen muutos ottaen huomioon että aiemmin tehnyt töitä kotoa, ja olen herännyt päivittäin klo 11 aikoihin. Kehoni protestoi yhä aamuherätyksiä vastaan, ja olen kokoajan väsynyt ja turvonnut koska en yksinkertaisesti saa unta ennen klo 01, joten univelkaa on kertynyt. Eilen kuitenkin huomasin herääväni ilman kelloa juuri seitsemältä, mutta viikonlopun kunniaksi menin nukkumaan uudestaan. Tänään heräsin kymmeneltä, joten huomenna varmaan taas taistellaan herätyskellon kanssa…

Kirjoitan tänään vielä pidemmän postauksen varsinaisesta aiheesta, tämä oli vain tällainen rauhoittava välipäivitys. Pysykää linjoilla!

Jumitus vaivaa – paino +0.3 kg viime viikosta, joka tietysti harmittaa kun tällä viikolla olen alimmillaan punninnut vähemmänkin. Toisaalta, oma painoni vaihtelee nesteiden mukaan pari kiloa päivän sisälläkin, joten 300 gramman pudotus saadaan silläkin aikaan että käydään isolla asialla (jota ei sitäkään ole muutamaan päivään tapahtunut). Painotaulukko-sivun yläosassa oleva graafi näyttää että sininen viiva (joka on siis painomittausten keskiarvo) kulkee jokseenkin vaakatasossa, joka on merkki painon jumittumisesta. Punainen alue graafin oikeassa laidassa on punainen, joka kertoo että mittaus oli isompi kuin keskiarvopaino. Musta viiva kertoo laihdutuksen keskiarvollisen suunnan – alaspäin. Siksi en vielä ole huolissani.

Kuten Twitterissä jo julistinkin, toissapäivänä otin pitkästä aikaa mitat itsestäni kun tunsin että aamu ei ollut erityisen turvonnut. Navan kohdalta on kadonnut peräti -13 cm! Samaten -6 cm rintojen alta, lantiolta ja vyötärön kapeimmasta kohdasta. Karppifoorumeilla sanotaan että mittanauha kertoo enemmän kuin vaaka, koska varsinkin naisilla kuukautiskierto määrittelee painoa myöskin. Itsellä tällä hetkellä kp 30 eli kuukautisia odotellaan saapuvaksi hetkenä milloin hyvänsä, tiedäpä sitten paljonko kierto on todella normalisoitunut mutta veikkaisin että mitään 3kk taukoja ei tarvitse enää odotella. PCOS pitäisi käydä ihan mielenkiinnosta tutkituttamassa, mutta mikäli kuukautiset jatkossakin tulevat suht säännöllisesti, mitään kiirettä ei gynekäynnille ole.

Jatka lukemista

Twitter