Psykologia

Näin kevään tullen valon määrän lisääntyessä huomaan että myös kirjoitushaluni ovat pikkuhiljaa palanneet. Koko syksy ja talvi meni ikään kuin sumussa, ja tuntui etten saanut mistään kunnolla otetta, siispä tämä blogikin jäi kirjoitustauolle. Nyt yritän parhaani mukaan kuitenkin aktivoitua taas, kun vierailijoita tällä sivulla kuitenkin käy säännöllisesti.

Mikä siis on nykytilanteeni? Syksyn ja talven aikana otteeni terveellisestä ruokavaliosta kirposi, ja turposin yli 120-kiloiseksi. Nyt kun olen pikkuhiljaa palannut takaisin paleoruuan pariin, on painoni muutaman viikon aikana laskenut jo 116 kiloon, eli alaspäin ollaan menossa. Tällä kertaa painonlasku ei ole kuitenkaan pääasia, vaan hyvän olon tavoittelu ja säilyttäminen.

Jatka lukemista

Joku oli linkannut kirjoitukseni glukagonista Iltalehden ja Suomi24:sen keskustelupalstoille, ja siitäpä riepottelu alkoikin. Minut leimattiin idiootiksi koska en ole ravitsemustieteen ammattilainen – joka en ole koskaan edes väittänytkään olevani – ja edistyskuvilleni sekä painotaulukoilleni naureskeltiin koska en ole laihtunut tarpeeksi nopeasti, siksipä en nettikirjoittelijoiden mielestä siis kelpaa esimerkiksi vähähiilihydraattisen ruokavalion tehokkuudesta laihdutusmielessä.

Mietin hetken ja päätin etten vastaa näihin nettikirjoitteluihin mitään, jokainen tehkööt itse omat johtopäätöksensä olenko edistynyt lainkaan vai en. Aloitin tämän ruokavaliomuutoksen täysin itseni takia, koska terveyteni oli vaarassa – maksani oli rasvoittunut, verenpaineeni oli koholla, samoin triglyseridiniarvoni. Vaikka olin syönyt vuosikaudet rasvattomasti, paljon kasviksia, täysijyväviljaa useasti päivässä, oloni oli vuosien varrella vain muuttunut huonommaksi, samoin veriarvoni, vaikka luulin syöneeni terveellisesti niin kuin minua oli omalääkärin toimesta opastettu. En yritä edes esittää pyhimystä ja väittää ettenkö olisi herkutellut, mutta en tosiaankaan käynyt joka päivä syömässä Mäkkärissä tai mussuttanut sohvannurkassa karkkeja, kuten nettikeskusteluissa vihjattiin. Minä halusin tehdä kaiken oikein – mutta “virallinen” ruokavalio ei toiminut minulla. Vasta vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen on laskenut painoani, verenpainettani, pienentänyt mittojani ja parantanut veriarvojani. Marraskuussa on vuorossa ylävatsan ultraus jossa nähdään missä vaiheessa maksan rasvoittuminen on. Mittaan ensisijaisesti edistystäni lääketieteellisillä mittareilla, en painon kautta.

Jatka lukemista

Tästä aiheesta on karppausfoorumeillakin ollut melkoinen vääntö – vastakkain ovat lajityypillisen ravinnon puolustajat ja ne, joiden mielestä kalorien laskeminen on avain pienempään painoon. Kuitenkin ei-karppaajien blogeja lukiessani törmään hyvin usein epäonnistumisiin ja turhautumisiin kun kalorit on laskettu viimeisen päälle, ruuat punnittu ja liikunnat mitattu sykemittarilla, silti paino ei laske tai peräti nousee. Mikäli kaloreita laskemalla laihtuminen olisi niin suoraviivaista kuin väitetään – 7000 kcal viikkovaje vastaa 1 kilon pudotusta – miksi silti niin moni tuskailee kalorien laskemisen kanssa eikä onnistu laihtumaan?

Jatka lukemista

Twitter