Tervehdys teille, vanhat ja uudet lukijani.

Olen viettänyt parin vuoden hiljaiseloa mutta olen aina välillä käynyt lukemassa kommentteja ja vastaamassa niihin. Poissaolooni on ollut kaksi syytä:

1) Tuntui että kaikki on jo sanottu

Loppujen lopuksi painonpudotus ja ravitsemus ei ole mitään rakettitiedettä. Pääpiirteittäin laihtuminen tiivistyy kahteen asiaan, a) vähennä ruuasta saatua energiaa (kaloreita) ja lisää kulutusta (aktiivisuutta), b) ruuan koostumuksella on biokemiallista merkitystä (vähennä hiilihydraatteja, lisää proteiineja ja rasvaa). Näitä kahta asiaa on tässäkin blogissa tarkasteltu useammaltakin näkökannalta. Ainoa, mikä on jäänyt pienemmälle huomiolle on painonpudotuksen psykologinen puoli, kuten pelko siitä tuoko laihtuminen mukanaan huomiota jota ei itse halua, tai hylkäävätkö kumppani / ystävät laihtumisen jälkeen. Tätä aihetta voisin joskus tulevaisuudessa sivuta.

2) Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Vaikka tiedän tämän kaiken ravitsemuksesta ja laihtumisesta, en itse koskaan hyvän alun jälkeen pystynyt pysymään itse laihdutusyrityksissäni. Vielä enemmän paineita toi se kun lukijat lähettelivät minulle kiittäviä viestejä ja kuvia omasta edistyksestään ja siitä kuinka olivat itse laihtuneet blogini ohjeilla jopa useita kymmeniä kiloja. Tästä tiesin että ohjeeni ovat kyllä toimivia kun niitä noudattaa, jostain syystä en itse vaan koskaan tuntunut alun innostuksen jälkeen pysymään kärryillä. Tästä syntyi häpeän kierre joka myöskin johti kirjoittelun loppumiseen, koska tuntui jotenkin valheelliselta ja tekopyhältä kirjoittaa terveys- ja laihdutusblogia, jos ei itse pysty laihtumaan omilla ohjeillaan. Mutta kuten postauksen otsikkokin vihjaa, vika ei ollut ohjeissa, vaan minussa.

ADHD oli vastaus moneen kysymykseen

Minulla diagnosoitiin tänä vuonna viimein ADHD eli kansanomaisemmin tarkkaavaisuushäiriö, kun tuntui että mikään aiempi mielenterveysdiagnoosi viimeisen 15 vuoden ajalta ei tuntunut istuvan. Papereissani lukee toistuva vaikea masennus, bipolaarihäiriö, epävakaa persoonallisuus… ja loppujen lopuksi kaikki nuo olivat virheellisiä, ja totuus olikin neurologinen häiriö johon löytyy toimiva lääkehoito. Koska en ole ylivilkas (vanha termi ADD, nykyisin ADHD-PI) niin lapsenakaan tarkkaavaisuushäiriöön ei kiinnitetty huomiota – olin huolimaton, tavarat olivat aina hukassa ja myöhästelin jatkuvasti, mutta pärjäsin kuitenkin hyvin koulussa ja keskiarvo oli liki yhdeksän. Isoveljeni sen sijaan oli klassinen ylivilkas ADHD-lapsi, mutta 80-90-luvuilla ADHD-piirteitä pidettiin vielä persoonallisuuteen ja temperamenttiin liittyvinä, ei neurologisena häiriönä. 

Tässä muutamia asioita joissa ADHD tuottaa ongelmia:

  • Asioiden organisointi ja priorisointi ovat vaikeita (koti on usein sotkuinen ja tavarat hukassa)
  • Minun on vaikea suunnitella asioita etukäteen ja noudattaa suunnitelmiani
  • Kun minun pitäisi tehdä jotain, vitkastelen tehtävän aloittamisen kanssa sen sijaan että tekisin sen heti
  • Olen hyvä aloittamaan projekteja, mutta saan harvoin niitä päätökseen (varsinkin jos uutuudenviehätys on jo laantunut)
  • Toimin ja teen päätöksiä impulsiivisesti (esim. rahankäyttö, uudet harrastukset, suunnitelmat, ihmissuhteet jne)
  • Kyllästyn ja tylsistyn nopeasti, en pysty keskittymään pitkiä aikoja kerrallaan (esim. lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa loppuun yhdellä kertaa)
  • Teen usein helpot ja hauskat asiat ensin, ja lykkään tylsien ja vaikeiden asioiden tekemistä
  • En kykene saavuttamaan tavoitteitani riippumatta siitä kuinka paljon yritän tai teen töitä niiden eteen (luovutan liian helposti)
  • Kun minulle puhutaan, saatan vaipua ajatuksiini kesken kaiken (en muista jälkeenpäin mitä puhuttiin, tai vaihdan puheenaihetta kesken kaiken)
  • Joihinkin asioihin ylikeskityn niin että minun on vaikea lopettaa tai tehdä jotain muuta
  • Minulla on taipumus tehdä liikaa asioita jotka ovat pahaksi minulle (esim. epäterveellinen ruokavalio, ylityöt, alkoholinkäyttö, shoppailu)
  • Turhaudun helposti ja muutun kärsimättömäksi kun asiat etenevät liian hitaasti
  • Minulla on alhainen itseluottamus (alisuoriutuminen)
  • Tarvitsen paljon stimulaatiota uusista ja jännittävistä asioista
  • Teen mieluummin asiat omalla tavallani kuin seuraan annettuja ohjeita, enkä koskaan saa mitään valmiiksi deadlineen mennessä
  • Teen paljon huolimattomuusvirheitä
  • Olen jatkuvasti myöhässä koska en havaitse ajan kulumista, teen merkintöjä kalenteriin mutta en muista lukea sitä
  • Olen herkkä ulkopuolisille ärsykkeille ja keskeytyksille (esim. kahvilassa jään “salakuuntelemaan” muiden keskusteluja)

Lisää oireita löytyy mm. naisten ADHD-testistä.

ADHD on siis ennen kaikkea toiminnanohjauksen häiriö. Kun tarkastellaan sen vaikutusta erityisesti laihduttamiseen, huomataan seuraavat ongelmat:

  • Etukäteisuunnittelun puute
    • Laihduttaminen vaatii mm. ostoslistojen tekemistä etukäteen (heräteostosten välttäminen) ja eväiden pakkaamista töihin (säännöllisen, terveellisen ruokarytmin mahdollistaminen). Ennen lääkitystä usein jätin aamupalan syömässä ja menin nälkäisenä töihin ilman eväitä (koska muuten olisin myöhästynyt töistä), ja oltuani koko päivän syömättä sorruin herkästi töiden jälkeen pikaruokaan.
  • Turhautuminen ja kyllästyminen mikäli asiat eivät etene tarpeeksi nopeasti
    • Laihduttaessa pitäisi tulla heti tuloksia, tai muuten motivaatio ei pysy yllä. Vaa’an lukeman pitäisi näyttää joka päivä vähemmän, koska lukeman pysyminen samana (tai kamalaa, painonnousu!) tappaa motivaation ja saa luovuttamaan
  • Helposti innostuminen, mutta asioiden loppuunsaattaminen vaikeaa / Vaikeuksia keskittyä pitkiä aikoja
    • Itselläni normaalipainoon on tällä hetkellä noin 46 kg matkaa. Sen pudottamiseen menee ihannetilanteessakin (olettaen, että kaikki menee kuten pitäisi) yli vuosi koska laihdutus ei ole koskaan lineaarista. Ajatus siitä että pitäisi keskittyä samaan asiaan *vuoden* ajan tuntuu ylitsepääsemättömältä, etenkin jos vaaka ei näytä päivittäin pienempää lukemaa. Olen hyvä aloittamaan laihdutuksen, mutta jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantuu aina. 
  • Impulsiivisuus
    • Mikäli en ole ostanut ruokaa valmiiksi tai suunnitellut aterioitani, syön helposti sitä mikä on valmiina / helposti saatavilla. Tämä on usein epäterveellisiä herkkuja tai pikaruokaa, joista saan liikaa kaloreita.
  • Stimulaation etsiminen ruuasta
    • Tästä olen osin kirjoittanut jo aiemmin jutussani jossa todettiin tunnesyömisen olevan riippuvuutta tietynlaiseen ruokaan. ADHD:n tarkkaa syytä ei tunneta, mutta monissa tutkimuksissa on todettu sen ja aivojen biokemiallisen tilan välillä olevan yhteys. ADHD-henkilöllä on liian vähän dopamiinia ja noradrenaliinia aivoissaan, josta johtuen hän etsii mielihyvää ja stimulaatiota korjatakseen tämän epätasapainon. Tähän perustuu myös se miksi ADHD:ta hoidetaan amfetamiinilla tai sen johdannaisilla, koska amfetamiini lisää dopamiinin ja noradrenaliinin eritystä aivoissa. Ruoka, etenkin makea ja sokeripitoinen ruoka, tuottaa mielihyvää jota ADHD-henkilö kaipaa.

Minulla kokeiltiin ensin ADHD-hoitona psykoterapiaa ja sen tukena Voxraa joka on NDRI-lääke eli dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Voxra toimi alkuun hyvin, mutta ajan myötä vaikutus loppui ja korkeampi annos aiheutti minulle hirveitä painajaisia. Tällä hetkellä käytän Concertaa (joka on Ritalinin pitkävaikutteinen versio) eli metyylifenidaattia, joka on amfetamiinijohdannainen. Olo on kuin uudestisyntynyt, ja olen huomannut seuraavat muutokset itsessäni:

  • Olen vähemmän impulsiivinen
    • Tämä on hyväksi etenkin rahankäytön suhteen, mutta myös siinä mielessä että en enää sorru hetken mielijohteisiin syömisen suhteen. Jos työpaikalla on jotain makeaa tarjolla, voin tyynesti kävellä niiden ohi. Näläntunteen (harvoin enää) yllättäessä syön eväitä tai napostelen jotain terveellistä sen sijaan että sortuisin karkkiautomaattiin tai kärvistelisin nälkäisenä pikaruokapaikkaan asti.
  • Ruokahalu on jossain määrin vähäisempi
    • Tämä on yleinen sivuvaikutus amfetamiinia ja sen johdannaisia käytettäessä. Amfetamiini oli vielä 1950-luvulla ja sitä ennen yleisesti määrätty laihdutuslääke juurikin sen ruokahalua hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Vaikka en itse ole koskaan kärsinyt ylensyönnistä tai ahmimishäiriöstä, minulle tulee nykyisellään nälkä harvemmin mikä on ihan tervetullut ilmiö.
  • Kykenen suunnittelemaan ruokailuni etukäteen
    • Kun käyn kaupassa, olen kirjoittanut ostoslistan etukäteen ja hyvin harvoin (jos koskaan) nykyään ostan mitään listan ulkopuolelta. Olen miettinyt etukäteen viikoksi mitä haluan syödä kotona ja töissä eväänä, ja myös noudatan omia suunnitelmiani. 
  • Pidän ruokapäiväkirjaa
    • Kirjaan kaikki syömiseni MyFitnessPal -nimiseen ohjelmaan, joka löytyy älypuhelimille ja sitä voi käyttää myös netissä. Tällä tavoin pysyn kartalla syömästäni kalorimäärästä.
  • Paino putoaa, viimeinkin
    • Aloitin tietoisen laihduttamisen syntymäpäivänäni marraskuun lopussa. Olen tällä hetkellä laihtunut vähän yli kuukaudessa noin viisi kiloa, ja laihdutus ei ole koskaan ollut näin helppoa – ei siksi että olisin keksinyt yhtäkkiä jotain uutta ja mullistavaa, vaan siksi että lääkityksen ansiosta pystyn viimein keskittymään laihduttamiseen, päivä kerrallaan. Olen lakannut miettimästä millaista elämäni on “sitten kun” olen laihtunut, vaan keskityn siihen miten voisin elää terveellisesti 24 tuntia kerrallaan. 

ADHD on etenkin aikuisilla naisilla alidiagnosoitu sairaus, varsinkin jos siihen ei liity ylivilkkautta. Olen koko lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt alisuoriutuen, huonosta itsetunnosta kärsien ja miettien miksi muut pärjäävät paremmin kuin minä, vaikka minulla on kaikki tämä tieto käytettävissäni? Jos olisin koulussa jo saanut oikean lääkityksen, olisin luultavasti ollut ns. kympin tyttö ja kirjoittanut useamman laudaturin, jos kerran käytännössä sain hyviä arvosanoja tekemättä mitään. Olisin päässyt opiskelemaan lääketieteelliseen, tai mihin tahansa olisin halunnutkaan, koska päämäärätietoisuudesta ja kunnianhimosta minulla ei ole koskaan ollut puutetta – ainoastaan työkaluista toteuttaa unelmiani. Kiitos ADHD-lääkityksen, olen nyt saanut elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan ja noussut toimeentulotuelta yli 45 000 euron vuosituloille. Minulla on omistusasunto ja parisuhdetta lukuunottamatta (erosin miehestäni yli vuosi sitten) elämäni on varsin mallillaan. Mutta ilman ADHD-lääkitystä en olisi pystynyt tähän – en laihtumiseen, enkä elämäni haltuunottamiseen.

5 Responses to Itsekurin puute olikin ADHD

  • sissi says:

    Hienoa. Minuakin auttaa Voxra, olen myös ollut alisuorittaja ja vasta myöhemmin ymmärtänyt että minulla olisi olleet samat mahdollisuudet kuin muilla. :)

  • N-74 says:

    Heippa!

    Täällä 42v nainen jolla 1kk vanha Add-diagnoosi ja lääkitys.
    Oli valtava helpotus saada vahvistus siihen, etten ole laiska ja tyhmä vaan on neurologinen häiriö.

    Luin jostain, että suoliston kunto vaikuttaa juurikin ADHA/Add oireisiin ja syntyyn. Ja että teollinen ruoka, maito, margariinit olisi syypää neurologisiin sairauksiin.
    En tiedä onko tässä mitään perää mutta ainakin mun mielestä kuulostaisi loogiselta.

    • Kad says:

      Hei N-74!
      Suoliston kunnolla tai ruokavaliolla ei ole yhteyttä ADHD:en. Se on todellakin neurologinen häiriö, joka johtuu nykyisen tietämyksen mukaan geeniperimästä ja joskus harvoin vauvaiässä saadusta aivovammasta tai tietystä influenssasta, joka saa oman immuuniysteemin käymään aivosolujen kinmppuun.

      ADHD-lapsella etuaivolohko ja muutama muu aivoalue on pienempi kuin “normaali” lapsella ja kehittyy hitaammin. Ongelma ei ole ymmärryksessä, vaan etuaivolohkon ja muiden osien kommunikaatiossa. Etuaivolohko on vastuussa toiminnasta. Siksi ei ole väliä, että ADHD ihminen tietää mitä, miten, miksi jne pitää tehdä. Ongelma on toimeenpanossa, ei ymmärryksessä.

      Dear Rasvamaksa

      Kiitos kirjoituksestasi. Taas kerran luen tekstiä omasta elämästäni jonkun ADHD diagnoosin saaneen käsistä. Ihanaa että olet saanut apua. Tämä toi toiveen pilkahduksen itselleni. Ehkäpä saan itsekin vielä avun.

  • Ruma Elsa says:

    On myös muita tiloja, jotka aiheuttavat samantapaisia oireita ja vaikeuksia kuin ADHD. Sen jälkeen, kun yhdellä lapsistani diagnosoitiin ADD, olin melko varma, että minullakin on se, mutta tutkimuksissa todettiin sen sijaan traumatisoitumisesta johtuva häiriö. Se oli hoidettavissa kolmivuotisella terapialla. Lisäksi satuin tutustumaan Dabrowskin näkemyksiin erityisherkkyyksistä (overexcitability), ja totesin olevani erityisherkkä kaikilla hänen luokittelunsa alueilla.

    • Rasvamaksa says:

      Minulla on todettu sekä ADHD että lapsuudenaikainen trauma. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaikka diagnoosin tehnyt neuropsykiatri totesikin että yhtä ADHD-oiretta (ylivalppaus) ei voida aukottomasti selittää johtuuko se traumasta vai ADHD:sta.

      Olen käynyt trauman vuoksi terapiassa noin 20 vuotta. Terapia ei auttanut korjaamaan toiminnanohjauksen ongelmia, vasta lääkitys auttoi. Ihmiset, jotka väittävät ADHD, masennus ja muut “näkymättömät” sairaudet ovat vain itsekurin puutetta ja että niihin ei tarvita lääkitystä, eivät tiedä mistä puhuvat.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter