Hiljaista on ollut, lähinnä työkiireiden takia. Ajattelin kuitenkin päivitellä hieman kuulumisia etteivät lukijani luule että tämä blogi olisi täysin kuollut ja kuopattu.

2013 on takanapäin ja lääkärissä tuli juostua varmaan tarpeeksi yhdelle vuodelle. On selvitelty kilpirauhasta, hormonitoimintaa, ruokailutottumuksia ja ties mitä. Loppujen lopuksi jäljet johtavat sylttytehtaalle – ylipaino ja ylimääräinen rasvakudos. Ei auta vaikka miten kikkailisin ravitsemukseni kanssa – ylipainoni estää tällä hetkellä kehoni toiminnan optimaalisesti. Tässä tosin pitää mainita että kehon epäoptimaalinen toiminta samalla ylläpitää kehon ylipainoa, koska hormonitoiminta ja aineenvaihdunta ovat ylipainon vuoksi päin helvettiä. Siispä kyllä, maltillinen laihdutus tulee olemaan vuoden 2014 agendassa. Tarkoituksena ei ole kymmeniä kiloja suoraan normaalipainoon – endokrinologi totesi että on erittäin todennäköistä että hormonitoiminta (eli käytännössä kuukautiskierto) normalisoituisi jos painoindeksini olisi 35 tai alle. BMI 34.99 tarkoittaa minun mitoillani 98 kiloa, johon on tätä kirjoittaessa 17 kg matkaa – koko vuodelle jaettuna se tarkoittaisi siis pyöristettynä noin 1,5 kg kuukausittaista pudotusta (eli noin 400 gr viikossa). Sanoisin että se on suht realistinen tavoite. Suurin ongelma laihduttamisessa tulee olemaan insuliiniresistanssin ja erityisesti estrogeenidominanssin syrjäyttäminen, jotka ovat kaksi suurinta syytä miksi aineenvaihduntani pitää kiinni itsepäisesti kiloista jotka ovat sille selvästikin haitallisia.

Muuten olen ajatellut jatkaa vanhaan malliin. En ole täysin pystynyt välttämään gluteenin tai maitotuotteiden syömistä, mutta syön niitä nykyään korkeintaan pari kertaa viikossa (jos silloinkaan) entisen jokapäiväisen pupeltamisen sijaan. Olen huomannut että gluteenin sietokykyni on parantunut koska suolisto on saanut ilmeisesti levätä rauhassa – en enää kärsi samanlaisista vatsanväänteistä heti gluteenin syömisen jälkeen kuin ennen. Mielipiteeni gluteenin vaarallisuudesta ei ole kuitenkaan muuttunut – kotiini en edelleenkään hanki gluteenia sisältäviä tuotteita itse, joskus toki saatan napata palan tai kaksi kun mies laittaa itselleen valkosipulileipää tai naan-leipää. Samaten ulkona syödessä tai juhlissa syön gluteenia kohtuullisesti mikäli gluteenitonta vaihtoehtoa ei ole saatavilla. Maitotuotteita käytän lähinnä satunnaisesti ruuanlaitossa (erityisesti hapanmaitotuotteet kuten smetana, ranskankerma ja kermaviili) mutta niidenkin käyttö on roimasti vähentynyt. Ennen söin jogurttia päivittäin – nyt olen pari kertaa joutunut heittämään vanhentuneita jogurtteja pois jääkaapista (tosin silloinkin ne ovat olleet Yosa-jogurtteja jotka ovat siis kaurapohjaisia).

Suurin ravitsemuksellinen muutos lienee ollut se että lihansyöntini on vähentynyt dramaattisesti vuoden viimeisen neljänneksen aikana. Tähän on luultavasti vaikuttanut suolistoni huono kunto, sillä tuntui ettei liha sulanut lainkaan ja jouduin jatkuvasti turvautumaan suolahappotabletteihin sekä ruuansulatusentsyymeihin saadakseni ruuan alas. Ei ollut kiva tunne että kesken aterian pihvinpalanen tuntui jumittuvan ruokatorveen – ikään kuin elimistössä ei olisi ollut tarpeeksi “luistoa” saattelemaan lihaa vatsaan asti. Tähän havahduttuani olen aika pitkälti karsinut possun ja naudan kokonaan pois ruokavaliostani. Pääsääntöiset proteiininlähteeni ovat nykyään ns. helposti sulavat eläintuotteet kuten kala, kana ja kananmunat. Jauhelihaa menee myös jonkun verran. Proteiinipirtelöihin en ole vielä sortunut, koska koen että lihan, satunnaisten maitotuotteiden ja pähkinöiden kautta saan kokoon edes sen minimiannokseni (noin 70g/pv). En kuitenkaan käy salilla (ainakaan vielä, sekin on ollut harkinnassa koska lihasmassan lisääminen parantaa insuliiniresistanssia), joten lisäproteiinille ei ole tällä hetkellä tarvetta.

Apua ruuansulatuksen parantamiseen on löytynyt yllättävästä lähteestä – vihannes- ja hedelmämehuista. Terveyshullu anoppini (joka ei ole ikinä ollutkaan lihava, vaan häilyy vuodesta toiseen liki alipainon rajalla) on harrastanut mehustamista jo vuosikymmenet, ja ehdotti sitten miehelleni että minunkin kannattaisi kokeilla sitä. Lisäpotkua sain katsottuani dokumentin “Fat, Sick and Nearly Dead” (video alla) jossa päähenkilö laihduttaa itsensä terveeksi nauttimalla vain mehuja kahden kuukauden ajan. Ihan niin ääritoimintaan en itse ajatellut kuitenkaan ryhtyä…

 

 

Niinpä meille sitten muutti mehupuristin (vai mehulinko?) mallia Hurom HU-100 joka suht kalliista hinnastaan huolimatta (yli 300e postikuluineen, toimitus Briteistä) on kyllä ollut ihan taivaan lahja. Huromia ennen meillä oli halpa Kenwoodin mehulinko joka teki vihanneksista ja hedelmistä enemmän märkää silppua kuin mehua, joten ero halpislingon ja Huromin välillä on ollut ihan yö ja päivä. Huromissa on sisällä “korkkiruuvi” joka pyörii siivilän sisällä, ja puristaa vihanneksen tai hedelmän siivilän reunoja vasten niin että mehu tihkuu siivilän läpi ja hedelmäliha sekä muu kiinteä jäte ajautuu siivilän alaosassa olevan aukon läpi jätekeräimeen. Ulos tuleva jäte on todella kuivaa eli kaikki mehut on saatu tehokkaasti talteen. Ainoa ‘miinus’ on että tällä tavalla hedelmien ja vihannesten kuidut saavat jäämättä, mutta kaikki vitamiinit ja muut ravintoaineet ovat tallella. Usein saatu mehu on niin vahvaa että sitä pitää laimentaa vedellä aika rutkasti että se on juotavaa.

Alla olevassa videossa näkyy hyvin Huromin ja “tavallisen” mehulingon vertailu – melkoinen ero mehun koostumuksessa sekä siinä paljonko ainesosia tarvitaan saman määrän aikaansaamiseksi! Plussaa Huromille siitä että se on niin hiljainen että sillä voi mehustaa vaikka keskellä yötä (on kokeiltu!) ilman että mies ja naapuritkin heräävät.

 

 

Tällä tavoin vihannesten saantini on monipuolistunut – nykyään vietän kaupassa enemmän aikaa vihannesosastolla kuin missään muualla! Tänä aamuna kahdesta greipistä ja kahdesta verigreipistä tuli laimennettuna peräti 1,5 litraa mehua – ja sitrusmehuthan ovat erinomaisia etenkin jos kärsii sappikivistä kuten allekirjoittanut. Greippimehun on todettu olevan hyväksi myös raskautta yrittäville. Mehustan myös vihanneksia joita en normaalisti syö suuria määriä tai ollenkaan – pinaattimehu on yksi johon olen täysin hurahtanut! Pinaatin maun peittämiseksi ujutan mukaan tuoretta ananasta, happamia omenoita (Granny Smith), limeä ja tuoretta minttua. Kulutan minttua niin paljon että olen harkinnut Herbie-pöytäpuutarhan hankkimista. Myös tomaatteja, porkkanoita ja salaattia menee mehumuodossa paljon enemmän kuin syötynä.  Terveysvaikutukset ovat olleet mututuntumalla kiistattomat – näläntunteeni on vähentynyt (pysyn kylläisenä pidempään), närästys on kadonnut (ennen en uskaltanut lähteä töihin ilman suolahappotablettejani, nykyään tuppaan unohtamaan ne kotiin) ja vatsa toimii paremmin (ei enää “juuttumisen” tunnetta ja tavaraa tulee myös ulos säännöllisesti toisesta päästä). Käytännössä saan tuoreista hedelmistä ja vihanneksista nyt ne samat entsyymit jotka aiemmin sain purkista, helpommin imeytyvässä muodossa. Ihminen on kuitenkin geneettisesti sekasyöjä ja kasvisten rooli ravinnossamme on ollut kaiken muun ohella nimenomaan auttaa myös lihan sulattamista tarjoamalla ruuansulatuselimistöömme oikeanlaiset olosuhteet.

Mehujen kanssa tulee muistaa että niistä puuttuva kuitu tarkoittaa että hedelmien sisältämä fruktoosi menee suoraan verenkiertoon ja saattaa aiheuttaa ongelmia etenkin rasvamaksasta kärsivien kohdalla. Tämän vuoksi on hyvä tietää hedelmien summittaiset sokerimäärät ja suosia vähäsokerisia hedelmiä – näitä ovat esimerkiksi sitruuna, lime, marjat, melonit, omenat ja greipit. Eniten sokeria taas sisältävät banaani, mango, viinirypäleet, mandariinit, kiivit, appelsiinit, ananas ja päärynät. Tämä pätee siis myös syötyihin hedelmiin, ei pelkästään mehustettuihin – koko lista (englanniksi) löytyy täältä niille jotka haluavat tarkkailla hiilihydraattien saantiaan.

Minulla on paljon aiheita mistä voisin kirjoittaa, joten postauksia kyllä on tulossa tämän vuoden aikana – tämä blogi ei ole kuollut! Säännöllisestä päivitystahdista en uskalla antaa lupauksia, mutta toivottavasti vanhat postaukseni ovat vielä yhtä hyödyllisiä kuin ennenkin. Kommentteihin saa toki jättää myös juttuideoita, niitä otetaan aina vastaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter