Olen alkanut välttää laihdutusblogien lukemista sillä ne saavat minut surulliseksi. Miksi? Siksi, että näiden ihmisten omanarvontunto tuntuu määräytyvän vaa’an lukeman mukaan, eivätkä he pysty tai halua elää elämäänsä täysillä koska se odottavat sitä maagista päivää jolloin vaa’assa on tietty luku, ja sinä päivänä elämä yhtäkkiä muuttuu täydelliseksi. Olin itse ennen samanlainen – elin elämääni yli vuosikymmenen ajan kuin horroksessa odottaen päivää jolloin viimein olisin laiha ja samantien kaunis, suosittu, hyvässä työssä, varakas ja mitä vielä. Jossain vaiheessa tajusin että laihanakin minulla olisi vielä sama kumppani, samat ystävät, sama työ ja samat harrastukset. Ajatus laihtumisesta ei ollutkaan enää voittotiketti Tuhkimo-maailmaan.

En kannata ylipainon ihannointia koska ylipaino on lääketieteellinen merkki siitä että kehossa on jotain vialla – terve ihminen ei pysy ylipainoisena vuodesta toiseen, hän lihoo korkeintaan hetkellisesti ja laihtuu helposti. Inhoan kuitenkin myös ylipainon demonisointia, sitä että ylipaino tekisi ihmistä jotenkin “huonomman”: laiskemman, saamattoman, tyhmemmän, rumemman. Kaikki nämä ovat länsimaisen kauneuskäsitteen aikaansaamia harhoja – lääketiede ei niitä pysty millään tapaa tukemaan. Jopa ajatus siitä että kaikki ylipaino tekee ihmisen sairaammaksi ei ole lääketieteen tukema – itseasiassa tutkimukset ovat osoittaneet että lievä ylipaino voi olla pitkän elämän salaisuus.

Oma suhtautumiseni ylipainoon on hyvin kliininen – jos minulta pyydetään apua laihtumiseen, haluan ensin selvittää kysyjän nykytilanteen: ruokavalion, liikuntatottumukset, mahdolliset sairaudet ja yleisen terveydentilan. Aivan ensimmäinen neuvoni kaikille on hiilihydraattien vähentäminen ja etenkin mikäli kysyjä kärsii selittämättömistä vatsaoireista, lähtevät myös gluteeniviljat lautaselta samantien. Tämän jälkeen voidaan alkaa viilailla ruokavaliota, kuten maitotuotteiden vähentäminen tai poistaminen, lisäaineiden välttäminen, lisäravinteiden lisääminen ja sitä rataa. Mikäli ihminen on muuten perusterve, vähähiilihydraattinen ja gluteeniton ruokavalio on yleensä avain niiden 5-10 kg karistamiseen jotka ovat pikkuhiljaa hiipineet vyötärölle.

Sen sijaan kun ihminen on 40 kiloa ylipainoinen kuten allekirjoittanut, pitää alkaa ratkaisua miettiä verikokeiden ja tutkimusten kautta, koska näin lihavana ei pysytä pelkästään syömällä – jokin kehossa on vialla, kun pelkkä kaloriteoria ei auta laihtumiseen. Omalla kohdallani tutkimuksissa on todettu estrogeenidominanssi, jota nyt hoidetaan progesteronikorvaushoidolla (Terolut). Kuukautiskierron säännöllistäminen onkin laskenut painoani jonkin verran ilman että olen tehnyt muita muutoksia ruokailuihini tai liikuntatapoihini. Monet ovat tosin kyselleet mitä järkeä on säännöllistää kiertoa jos ei ole hankkimassa lapsia – eikö olisi mukavampaa kun voisi olla useamman kuukauden ilman vuotoa? Oma vastaukseni olisi tähän että ei, koska luonto on tarkoittanut hedelmällisessä iässä olevan naisen vuotamaan joka kuukausi silloin kun hän ei ole raskaana. Jos kierto ei tule normaalisti, jotain on pielessä. Tarkoituksenahan toki on että pyrin tekemään niitä muutoksia elämääni mitä vaaditaan jotta tulevaisuudessa kiertoni on normaali ilman lisälääkitystä.

Myönnän että olen siinä mielessä suutarin lapsi, että en pahemmin harrasta aktiiviliikuntaa, vaikka tiedän että painoharjoittelu olisi parasta lääkettä insuliiniresistanssille josta itsekin kärsin. Tähän liittyvät kouluajalta jääneet traumat joiden vuoksi en halua tulla nähdyksi julkisissa tilanteissa hikisenä ja puuskuttavana. Pyrin tämän vuoksi hoitamaan päivittäisen liikunnantarpeeni arkiliikunnan kautta – kävellen, pyöräillen, portaita nousten. Joskus toki käyn uimassa tai pelaamassa sulkapalloa, mutta ryhmäliikuntatunneille tai kuntosalille en uskaltaudu. Tämän vuoksi pyrin hoitamaan terveyttäni ensisijaisesti ruokavalion kautta, koska uskon sen olevan avain laihtumiseen ja hyvään oloon, myös niille jotka eivät fyysisen rajoitteen vuoksi pysty tai halua liikkua.

Huolimatta siitä että olen tämän elämäntapamuutoksen aikana laihtunut melko vaatimattomasti (noin 9 kg, 122 -> 113 kg), olen silti onnellisempi kuin koskaan. Miksi?

En enää kärsi…

  • jatkuvista päänsäryistä jätettyäni pois ruokavaliostani kevytlimsat ja muut aspartaamia / asesulfaamia sisältävät elintarvikkeet
  • turvotuksesta, ripulista, ummetuksesta ja ilmavaivoista jätettyäni gluteeniviljat pois
  • närästyksestä vähennettyäni sokerinkäyttöä ja alettuani käyttää suolahappolisää
  • ientulehduksesta ja plakista jätettyäni sokerin ja gluteeniviljat pois
  • sappivaivoista lisättyäni rasvaa ruokavaliossani ja lisättyäni päivittäisen sitruunamehun aamurutiineihini
  • väsymyksestä, heikotuksesta ja voimattomuudesta lisättyäni päivittäisen rautalisän aamurutiineihini
  • kuivasta ihosta, hiuksista tai hilseestä lisättyäni rasvaa ruokavaliooni ja siirtymällä käyttämään luonnonmukaisia shampoita ja hoitoaineita
  • keskittymiskyvyttömyydestä ja “aivosumusta” jätettyäni maitotuotteet pois
  • verensokerin heilahteluista jätettyäni runsashiilihydraattiset elintarvikkeet pois
  • alhaisesta libidosta ja mielialanvaihteluista aloitettuani lisäprogesteronin

Olen yhä lihava, mutta silti paljon, paljon onnellisempi kuin kolme vuotta sitten. Paino ei enää määrittele minua, vaan elämänlaatu.

Lisää luettavaa:


3 Responses to Vaikka en laihdu, olen silti onnellinen

  • Nina Saine says:

    Mitä enemmän perehdyn asioihin sen enemmän vakuutun siitä että usein ne kilot karisee kunnolla vasta kun on monentyyppistä epätasapainotilaa ihmisessä hoidettu ja metsään mennään jos tässä yritetään oikoa ja lähteä sitä painoa väkisin tiputtelemaan kun monta asiaa vielä pielessä. Laihtuminen on parhaillaan lisäbonus kun terveys on muutoin saatu kohenemaan. Pääkysymys on nimenomaan se, että mikä juuri kyseisellä ihmisellä ylläpitää ylipainoa, mitkä on ne kropan epätasapainon ydinsyyt. Jos ongelmat on kasautuneet pitkän ajan kuluessa niin elämäntavakseen saa kyllä ottaa niiden vähittäisen korjaamisen. Monilla, myös itsellä on ollut iso työ korjata semmoinen “heti mulle kaikki tänne nyt”-asenne, joka on ominaista nykyajan länsimaiselle ihmiselle.

  • Siiri says:

    Todella hyvä kirjoitus, toivottavasti moni sai tästä ajattelemisen aihetta! Valitettavasti vaa’an lukema tuntuu niin monesti olevan se itseisarvo sen oikean hyvinvoinnin ja terveyden sijaan. :(

  • viljaton says:

    Hyvä kirjoitus. Itsekin vielä ylipainoisena (15 kg ylimääräistä), vaikkakin 10 kg kevyempänä kuin vielä viime keväänä, olen alkanut arvostaa elämässä enemmän terveyshyötyjä kuin pelkkiä ulkoisia hyötyjä. En kiellä ettenkö haluaisi olla laihempi ulkoisistakin syistä, mutta nyttemmin ne syyt eivät ole ensisijaisia. Aivan kuten kirjoittajakin toteaa, laihempi ulkomuoto ei tee ihmistä onnellisemmaksi, ei muutu elämä, työpaikka tai ystävät. Tai jos alkaa kovin omaa ulkomuotoaan rakastamaan, niin noi edellä mainitut voi kyllä häipyä elämästä…uusia ei ehkä tulekaan tilalle.
    Ja myös olen huomannut saman asian, että jos kropassa on jotain vialla, ja varsinkin jos vika on tullut pitkällä aikavälilla, ei niitä vikoja ja samalla aineenvaihduntaa, ylipainoa yms. voi eikä pidäkään yrittää nopsaan korjata. Vika sinällään pitäisi ensin hoitaa kuntoon, ennen kuin voi noihin seurannaisiin vaikuttaa.
    Mulla on varmaan suurimpana ylipainon aiheuttajana stressi, mikä on sekoittanut mun muutenkin huonot yöunet ja nukkumisen, joka sitten on vuosia jatkuttuaan sekoittanut erinäisiä säätelyjärjestelmiä.
    Mutta stressin poisto on helpommin sanottu kuin tehty, se kun on usein niin monisyinen asia, yleensä sitä ei tule vain yhdestä “lähteestä”. Ja kun nuo stressin “lähteet” on vielä semmoisia, että jos ne yhtäkkiä heivaa pois (työ / parisuhde yms) on soppa enemmän kuin valmis siinä tilanteessa ja jos vielä silloin ei ole stressaantunut, sen jälkeen aivan varmasti on.
    Siispä olen yrittänyt opetella elämään stressini kanssa ja hyväksymään, että tämä elämä nyt vaan välillä on vaikeeta ja ns.life sucks…huonomminkin vielä vois olla, jos esim.joutuis asumaan jossain maassa missä ei saa ajatella tai sanoa vapaasti, tai ei olis ruokaa ollenkaan, saatika vaatteita päälle tai jotain muuta ainakin mulle vaikeeta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter