Facebookissa Rasvamaksa-ryhmässä mainitsinkin jokin aika sitten gynekologilla PCOS-tutkimusten tiimoilta ja lupasin siitä raportoida täällä blogissa enemmän, mutta kirjoitus vähän venahti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hieman taustaa: Olen jo useamman vuoden kärsinyt erinäisistä oireista joille ei ole löytynyt yhteistä nimittäjää. Itse olen epäillyt useampaan otteeseen kilpirauhasen vajaatoimintaa, johtuen vuosia sitten syömästäni litiumlääkityksestä, mutta arvot ovat aina tulleet viitearvojen sisällä takaisin. Ongelmalliseksi tilanteen on tehnyt se että epämääräiset oireeni voivat johtua niin monesta muustakin syystä kuin kilpirauhasesta, kuten edellisessä postauksessa mainitsemastani estrogeenidominanssista.

Halusin viimeinkin selvittää nämä syyt, koska painoni ei ole vuosien varrella laskenut kaiken maailman kokeiluista ja muutoksista huolimatta mitenkään merkittävästi. Tästä ei voi vetää johtopäätöstä että karppaus/paleo ei ruokavaliona toimisi, vaan vika on minussa. Uskon seuraavaan sanontaan: “Ylipaino on merkki sairaudesta”. Toisin sanoen – terve ihminen ei liho helposti, ja jos sattuukin lihomaan, se on yleensä hetkellistä ja hän laihtuu helposti. Sen sijaan ihmiset jotka kantavat kymmenien kilojen ylipainoa mukanaan vuodesta toiseen eivätkä laihdu kalorien laskemisesta, nutraamisesta, karppauksesta jne huolimatta, heillä ylipaino on merkki kehon epätasapainosta ja vikaa pitää alkaa selvittää verikokeiden ja muiden tutkimusten kautta.

Paastosokerini on ollut jo jonkin aikaa lievästi koholla (viime mittauksessa 6.1, yläviitteen ollessa 6.0), joka on ensimmäinen merkki siihen että insuliini ei käyttäydy kehossani oikein – olen siis insuliiniresistantti, joskaan en vielä diabeetikko mutta valitettavasti tiellä siihen suuntaan mikä insuliiniresistanssia ei saada purettua. Terveyskeskuksessa tehdyissä verikokeissa huomattiin alhainen kortisoli ja kohonnut prolaktiini, jotka viittaavat mahdollisiin häiriöihin lisämunuaisissa ja aivolisäkkeessä. Koska kärsin näiden lisäksi oligomenorreasta (kuukautiseni tulevat noin viidesti vuodessa), sain lähettää erikoislääkärille keskussairaalaan jossa kävin siis syyskuun alussa.

Lääkäri haastatteli minut ensin lyhyesti, kävi läpi esitietoni, aiemmat verikoetulokseni ja myös listan oireistani joita olin listannut ja jotka koin elämänlaatua haittaaviksi. Rintani tutkittiin kyhmyjen varalta (korkeat estrogeenipitoisuudet ovat altistava tekijä rintasyövälle) ja lääkäri ultrasi kohdun sekä munasarjat, koska pääasiallinen lähetteeni oli PCOS-epäily (niille jotka eivät ole lukeneet aiempaa kirjoitustani aiheesta, PCOS on insuliiniaineenvaihdunnan häiriöiden aiheuttama hormonaalinen häiriötila).

Oikeassa munasarjassa ei näkynyt PCOS-muutoksia, vaan siellä oli yllättäen miltei kypsä munarakkula joka viittasi siihen että ovulaatio oli tapahtumassa lähipäivinä (tieto huvitti minua suuresti, sillä kyseessä oli tutkimuspäivänä menossa kierron 63. päivä). Oli kuitenkin helpotus tietää että munasarjani toimivat normaalisti, joskin varsin laiskasti ja hitaasti. Vasemmassa munasarjassa oli lääkärin mukaan “epäselvä löydös” joka viittasi siihen että munasarjassa oli jonkin verran PCOS:iin viittaavia helminauhamaisia muutoksia mutta ei niin selkeitä että diagnoosi olisi sillä selvä, varsinkin kun oikea munasarja oli puhdas ja terveenoloinen. Siispä sain lähetteen useampiin hormonipitoisuuksia mittaaviin verikokeisiin ja Terolut-kuurin kuukautisvuodon käynnistämiseksi.

Olen nyt syönyt 10 pv Terolut-kuurin loppuun ja odottelen vuodon alkamista, jotta voin mennä verikokeisiin vuodon 3.päivänä – oikea ajoitus on tärkeää jotta verikokeiden tuloksia tulkittaessa käytetään oikeita viitearvoja kuukautiskierron vaiheen mukaan. Estrogeenidominanssin diagnoosin sain – siinä ei lääkärin mielestä ollut mitään epäselvää ylipainoni huomioiden (rasvakudos tuottaa estrogeeniä) ja kuukautishäiriöt viittasivat siihen ettei kehoni kyennyt tuottamaan progesteronia riittävästi säännöllisen kierron ylläpitämiseksi. Jatkossa syön Terolutia kierron 15-24.päivänä tukeakseni kehoni omaa progestronituotantoa ja pitääkseni kuukautiskierron säännöllisenä. Vaikka monelle harvat kuukautiset olisivat onnenpotku, harvat kuukautiset ovat kuitenkin riskitekijä jotka voi johtaa mm. kohdun limakalvon kasvaimiin ja pahimmillaan syöpään.

Verikokeiden tulosten saavuttua (menee lokakuulle) mietitään jatkohoitoa niiden perusteella. Lääkärin ensisijainen huolenaihe on selvittää lisämunuaisten ja aivolisäkkeen toiminnan taso ja niiden mahdollisen tukihoidon tarve. Tämän lisäksi oli puhetta insuliiniresistanssini hoidosta metformiinilla. Metformiini on ensisijaisesti diabeteslääke, mutta sitä on viime aikoina alettu käyttää myös PCOS:in hoidossa. Suhtaudun epäilevästi ylenpalttiseen lääkehoitoon noin yleisesti ja tämän myötä en ole riemusta kiljuen ryhtymässä metformiinin käyttäjäksi, mutta mitä enemmän olen lukenut siitä, olen tullut siihen päätökseen että olen valmis kokeilemaan metformiinia lyhytaikaisesti mikäli verikokeiden tulokset sen käyttöä puoltavat.

Korostan edelleen että omassa tapauksessani ei ole kyse metformiinin käytöstä laihdutuslääkkeenä, vaikka joissain tutkimuksissa metformiinin on todettu nopeuttavan painonlaskua samalla kun se on yhdistetty maltilliseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Haluan painottaa sanaa ‘maltilliseen’ joka on noin 70-100 gr hiilihydraattia päivässä – metformiinin toimintahan perustuu siihen että se estää glukoneogeneesiä eli maksan sokerintuotantoa, jolloin rasvaa ei voida muuntaa glukoosiksi. Samanaikaisesti metformiini kuitenkin lisää lihassolujen insuliiniherkkyyttä lisäämällä glukoosin käyttöönottoa, vähentää rasvahappojen hapettumista (oksidaatio) ja hidastaa glukoosin imeytymistä ruoansulatuskanavasta – metformiinin yksi vaikutus on siis ruokahalun väheneminen, joka saattaa olla hyödyksi mm. ahmimishäiriöstä (BED) kärsiville.

On tärkeää että metformiinihoidon aikana potilas ei noudata täysin ketogeenistä (alle 30g hiilihydraattia / pv) dieettiä koska toisin kuin normaalisti karpatessa jolloin glukoneogeneesi muodostaa maksassa puuttuvan glukoosin varastorasvasta, metformiini estää tämän ja tarvittava glukoosi on saatava ruuasta. Liian alhainen hiilihydraatin saanti päivittäin johtaa heikkoon oloon, pahoinvointiin, päänsärkyihin ja vakavissa tapauksissa mm. tajuttomuuskohtauksiin ja kouristuksiin. Metformiinin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteisvaikutus perustuu siihen että vähähiilihydraattinen ruokavalio hillitsee haiman insuliinintuotantoa, jolloin verensokeri pysyy tasaisena ja metformiinin parantaessa solujen insuliiniherkkyyttä, ‘rasvanpoltto’ helpottuu ja laihtuminen tehostuu. Mikäli omalla kohdallani metformiinihoitoon päädytään, tarkoitukseni on käyttää sitä rajatun ajan ja pyrkiä purkamaan insuliiniresistanssi niin että pystyn jatkamaan hoitoani pelkän ruokavalion voimin.

Raportoin lisää kunhan saan verikokeiden tulokset käsiini ensi kuussa.

Lisää luettavaa:


7 Responses to Hormonimysteeri

  • Nina Saine says:

    Ei mikään ihme jos sinulla on ollut oireita, jotka olet yhdistänyt kilpirauhasen vajaatoimintaan. Vaikka kilpirauhashormoneista ei varsinaisesti olisi puutetta (toisaalta laboratorioviitteet ovat hyvin väljät, joten ihmisiä jää paljon kärsimään ja hoitamatta kilpirauhashormoniongelmien takia) aktiivinen kilpirauhashormoni T3 ei pääse solutasolla täyttämään tehtäväänsä jos kortisolia on liian vähän. Liika estrogeenikin estää kilpirauhashormonien toimintaa. Henkilöillä, joilla on paljon estrogeeniä on enemmän tyroglobuliinia, joka sitoo itseensä kilpirauhashormoneja, jolloin ne eivät ole vapaassa solujen käytettävässä muodossa. Jos kärsii ummetuksesta, se voi aiheuttaa estrogeenin takaisinimeytymistä suolistosta ja näin sitä jää liikaa kehoon. Myös oikeita määriä insuliinia tarvitaan ja usein näiden kolmen hormonin: T3: kortisoli ja insuliini ongelmat liittyvätkin samaan pakettiin. Itsellä PCO korjaantui ja kuukautiset normalisoituivat kun kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidettiin oikein ja sain myös apua lisämunuaisten toimintaan. Kaikkiin näihin vaivoihin on olemassa myös luonnonmukaisia hoitoa, joskin joskus tietenkin hormonikorvausta tarvitaan. Jos vika on hypotalamus-aivolisäke-umpieritysrauhasakselilla (sukupuolirauhaset, lisämunuainen tai kilpirauhanen) niin hyvä keino stimuloida hormonitoimintaa hypotalamuksesta ja sitä kautta aivolisäkkeestä käsin ovat polysakkaridit. Hyvä lähde ovat lääkinnälliset sienet kuten lakkakääpä eli reishi tai pakurikääpä. Myös Metforminille löytyy luonnollinen, tutkimusten mukaan yhtä tehokas ellei tehokkaampikin vaihtoehto, berberiini.

  • Rasvamaksa says:

    Hei, ja kiitos kommentistasi. Omalla kohdallani tilanne lienee se että kilpirauhanen toimii ja tuottaa hormoneja kuten pitääkin, mutta hormonit eivät päädy sinne minne kuuluisivat koska kortisoli/insuliini/estrogeeni sekoittavat kuviota. Oireet ovat monimuotoisia ja todellista syytä selvitellään sulkemalla yksi mahdollinen tekijä kerrallaan pois. Kilpirauhasen vasta-aineita minulla ei ole, eikä myöskään tuman vasta-aineita (autoimmuunisairaudet).

  • Nina Saine says:

    Kortisolit kannattaa tutkia kyllä kunnolla myös. Luen juuri mielenkiintoista kirjaa “Safe uses of cortisol” ja siinä on mainittuna mm. yhdeksi sovellukseksi pieniannoksisessa hydrocortisol-hoidossa juuri nuo PCOS-ongelmat. En ole päässyt vielä kirjassa kovin pitkälle kun luen psykiatrian tenttiini, mutta tuo on niitä kirjoja joihin kyllä helposti uppoutuu jos ihmisen biokemiasta on kiinnostunut. Harmi vain, että julkisessa terveydenhoidossa ei tehdä vähintään neljä kertaa päivässä otettavia sylkitestejä jolla saadaan selville kortsisolin vuorokautisen erittymisen rytmiä. Verikokeet on muutoinkin havaittu vähemmän tarkoiksi tämän hormonin kohdalla kuin sylkitestejä. Sylkitestejä saa MDD terveyspalvelujen kautta) Sukupuolihormonien kohdalla verikokeet lienevätkin sitten se tarkempi tapa. Ongelma kortisolin pelkässä aamumittauksessa tai vuorokausivirtsan keräyksessä on juuri se että kun ei saada tarkempaa tietoa ei voida esim. päätellä voiko tilaa hoitaa luonnollisin keinoin vai tarvitaanko lääkehoitoa. Kerron kyllä mielelläni lisää eri tavoista hoitaa lisämunuaisongelmia, jos sinua kiinnostaa. Suomessa on valitettavasti melko vaikea päästä sellaisen lääkärin hoitoon, joka näitä asioita ymmärtävät. Suurin osa lääkäreistä tuntee ja tunnustaa vain ääripään ongelmia, kuten cushingin syndroomaa ja addisonin tautia, vaikka lievemmätkin lisämunuaisongelmat aiheuttavat mittaviakin terveysongelmia ja epätasapainotiloja kehoon. Itse olen saanut funktionaalisesta lääketieteestä avun ja nyt olen jo muutaman kuukauden Hydrocortison-hoidon jälkeen ajamassa HC:ta alas ja luonnon keinoin herättelemässä omaa hormonitoimintaa. Ei ole ollut helppo tie, mutta ainakaan ei olla enää siinä tilanteessa että rasvaa vaan kertyy terveyden ja energiatasojen hiipuessa samalla kun lääkearsenaali vain kasvaa. Tällaisessa tilanteessa olin vielä vuosi sitten. Nyt olen kuuden vuoden täydellisen työkyvyttömyyden jälkeen voinut aloittaa opinnot ja olen voinut jättää pois ison kasan elimistöä kuormittavista lääkkeistä, joita oli mm. reseptikipulääkkeet, masennus- ja psyykelääkkeet, lihasrelaksantit, rauhoittavat ja pahoinvointilääkkeet. Olen laihtunut ja pystyn syömään tarpeeksi ilman että lihon jo suunnilleen ajatuksestakin mitä tahansa ruokaa.

    • Rasvamaksa says:

      Olen tehnyt Stop The Thyroid Madness -sivustolla mainitun lämpötilatarkkailutestin, joka ei kuitenkaan antanut viitteitä siitä että lisämunuaisissa olisi vika, koska päivittäiset lämpötilakeskiarvot eivät vaihdelleet yli 0.3 astetta (sivuston mukaan lisämunuaisongelmiin viittaisi että lämpötila heittelisi päivästä toiseen). Lämpötilakeskiarvo oli matala, mutta tasainen. Käytin tyrosiini-lisää 4 x 500 mg / päivä (heräämisestä 3h ja siitä eteenpäin 3h välein) noin viikon ajan, jolloin sain lämpötilakeskiarvon nousemaan 37 asteeseen, mutta lisän käyttö toi mukanaan liikatoiminnan oireita jotka eivät lakanneet hetkeen vaikka lopetin lisän käytön kokonaan. Näiden havaintojen pohjalta päättelen, että minulla ei ole tarvetta kilpirauhaslääkityksen käyttöön, kunhan estrogeenidominanssi ja insuliiniresistanssi saadaan ensin purettua, ja kilpirauhashormonit ohjattua oikeaan osoitteeseen. Tällä hetkellä ne näyttävät kerääntyvän vereen (ns. pooling) joka selittää normaaleiksi tulkittavat tulokset vaikka vajaatoiminnan ‘klassisia’ oireita esiintyykin.

      STTM:n sivustoilla mainittu pupillitesti kuitenkin viittaisi siihen että aldosteronitasoissani on häikkää, koska valoa sivulta osoitettuna pupillini ei pysynyt supistuneena vaan pyrki kokoajan laajentumaan. Kerroin tämän myös lääkärille ja sen vuoksi verikokeilla pyritään selvittämään onko kyseessä aivolisäke- vai lisämunuaisperäinen häiriö, kuten postauksessa taisin kertoakin. Pupillin toiminta on kuitenkin jonkin verran parantunut sen jälkeen kun aloin juomaan pari lasillista merisuolavettä päivittäin, eli myös suolatasapainoni on voinut olla sekaisin vaikka kalium- ja natriumarvot ovat olleet normaalit.

      Olen tietoinen HC-hoidosta lisämunuaisongelmissa ja myös siitä että sylkitestaus on tehokkain tapa määrittää kortisolin vuorokausivaihtelua, mutta kuten aiemmin totesin, mahdollisia syitä pyritään nyt sulkemaan yksi kerrallaan pois, aloittaen sukupuolirauhasten toiminnasta ja siirtyen siitä aivolisäkkeen ja lisämunuaisten toimintaan. Vaikka oireet suoraan viittaisivatkin lisämunuaisongelmiin, samat oireet voidaan selittää myös muilla häiriötiloilla, joten tämänkään vuoksi en halua kiirehtiä ja rynnätä suinpäin johtopäätöksiin ennen kuin verikokeiden tulokset ovat valmistuneet.

  • Nina Saine says:

    Tuo aldosteroli onkin sellainen hormoni, joka helposti jää huomiotta ja sitten ihmetellään mikä on vialla. Sen häiriöt saattavat muistuttaa myös anemiaa ja juurikin kortisoli- tai kilpirauhasongelma. Itseä kiinnostaisi tietää onko aldosterolin verestä mittaaminen luotettavaa. Jos kaliumit on alle 4.0 se on useimmille liian vähän. Kaliumeja voi saada kohotettua myös riittävällä magnesiumin saannilla.

  • Hellu says:

    Olen useamman kerran käynyt täällä blogissasi. Minua kiinnostaisi kovasti, auttoiko Metformin sinua? Minulla on siis menopaussista huolimatta estrogeenidominanssi, kohdun poiston yhteydessä mainittiin PCOS. En laihdu millään ruokavaliolla ja sokeriarvot esim. karpatessa nousivat tuolleen kuin sinulla… On myös kilpparin vajis ja lisisongelma, lääkkeenä kilppariin nyt T3 ja T4. Joten, auttoiko sinulla Metformin?

    • Rasvamaksa says:

      En koskaan aloittanut metformiinia. Sen sijaan sain avun berberiinistä joka on luontaistuote ja vaikuttaa kehossa samalla tapaa kuin metformiini. Berberiiniä on luonnostaan paljon myös kurkumassa. Ostin aikani berberiinikapseleita mutta korkean hinnan vuoksi aloin täyttää tyhjiä kapseleita luomulaatuisella kurkumalla, ja vaikutus on ollut sama. Myös pätkäpaaston aloittaminen on laskenut sokeriarvot normaaliksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter