Saan hyvin paljon hakuja tähän blogiin sanoilla “sappirakko”, “sappikohtaus”, “sappikivet” ja muuta aiheeseen liittyvää. Mitä olen yleistä mediassa käytyä keskustelua seurannut, yleinen käsitys tuntuu olevan että sappirakko on jokseenkin turha elin, ja sappikivien saaminen on lähinnä huonoa tuuria, ja jos niitä (ja sitä myöden sappikohtauksia) esiintyy niin helppo ratkaisu on vain poistattaa sappirakko niin sillähän siitä päästään. VÄÄRIN. Sappirakolla on tärkeä tehtävä elimistössä – maksan valmistama ja sappirakon erittämä sappineste pilkkoo ravinnon rasvoja osana ruuansulatusta. Etenkin jos haluaa syödä karpaten / paleosti, sappirakon poisto on yksi tyhmimmistä ratkaisuista mitä voi tehdä, jos muuten on terve. Toki jos asiaan liittyy esim. sappirakon syöpä, silloin leikkaus on tottakai tarpeen – hengellään ei kannata leikkiä.

Tässä kohtaa moni saattaa kiukutella että miksi heidän pitäisi kärsiä jatkuvista sappikivuista, kun leikkauksella pääsisi niistä niin helposti eroon? En kiistä etteikö leikkaus oli nopea apu kipuun, mutta pidemmän päälle ongelmia tulee yhä esiintymään. Miltä kuulostaa esimerkiksi krooninen rasvaripuli? Ei kiitos. Mitä olen omasta kokemuksestani huomannut, sappikohtauksia on mahdollista ehkäistä ja jo syntyneistä sappikivistä on mahdollista päästä eroon ruokavaliomuutoksella. Sappikivistä eroon pääseminen ei tosin tapahdu hetkessä, vaan siinä voi mennä muutamakin vuosi.

Miten sappikivet syntyvät?

Lääkärit usein kehoittavat sappipotilaita syömään vähärasvaisesti koska rasvaisten ruokien syöminen aktivoi sappea ja täten sappirakossa jo olevat kivet pyrkivät sapen mukana ulos, juuttuvat sappitiehyihin ja aiheuttavat sappikohtauksen. Todellisuudessa vähärasvainen ruokavalio (joka siis on linjassa “virallisterveellisen” ravitsemussuosituksen kanssa) on kuitenkin suurin syypää siihen että ihmisillä ylipäätään on sappikiviä. Sappineste, jota maksa valmistaa ja säilöö sappirakkoon, on monimutkainen sekoitus vettä, elektrolyyttejä, sappisuoloja, kolesterolia, fosfolipidejä ja bilirubiinia. Kun ihminen ei syö rasvaa, tai erittäin vähärasvaisesti, sappea ei tarvita osana ruuansulatusta ja täten sappineste seisoo paikoillaan sappirakossa. Ennen pitkää sappinesteen sisältämä kolesteroli yhdessä sappisuolojen sisältämän kalsiumin kanssa alkaa kovettua ja muodostaa kiviä. Kun vastaavasti rasvaa syödään runsaasti, sappea erittyy säännöllisesti, eikä se koskaan pääse lepäilemään tarpeeksi pitkään kovettuakseen.

Miten sappikivistä pääsee eroon?

Helppo vastaus olisi tietty pyytää pääsyä leikkaukseen jossa sappirakko avattaisiin ja puhdistettaisiin kivistä mutta sitä ei poistettaisi – mutta tällaiseen tuskin esimerkiksi kunnallisella puolella suostuttaisiin, koska jos sappikivet tulevat takaisin, leikkaus joudutaan toistamaan. Itsekin sappivaivoista kärsineenä (ja vahvasta sukurasitteesta kärsivänä, etenkin äitini puolelta) minulle on suositeltu leikkausta useammankin kerran, mutta en halua leikellä muuten täysin toimivaa elintä pois kehostani. Siksipä olen lueskellut sappikivien liotushoidosta, joka perustuu kolesterolin ja kalsiumin liuottamiseen – tämä onnistuu juomalla säännöllisesti greippi-, sitruuna- ja omenamehuja.

Greippi- ja sitruunamehujen nauttiminen perustuu niiden sisältämään limoneeniin, joka on terpeeni, hiilivetyihin kuuluva aktiivinen yhdiste. Limoneenin on tutkimuksissa todettu liuottavan kolesterolista muodostuneita sappikiviä, samalla tapaa kuin terpeeneihin myöskin kuuluvaa mäntyöljytärpättiä käytetään öljypohjaisten maalien ohentamiseen. (Yleisesti maalaamisessa käytetty mineraalitärpätti ei nimestään huolimatta ole tärpättiä, vaan maaöljystä tislattua bensiiniä, eikä sillä ole kemialliselta koostumukseltaan mitään tekemistä terpeenien kanssa.)

Omenat taas sisältävät omenahappoa, joka pehmentää sappikiviä ja helpottaa niiden hajoamista pienemmiksi muruiksi jolloin ne poistuvat normaalin sappinesteen mukana sappirakosta. Myös viinihapolla on huomattu samanlaisia vaikutuksia. Limoneenin ja omenahapon vaikutusta voi tehostaa nauttimalla säännöllisesti omenaviinietikkaa, joka vähentää kolesterolin muodostumista maksassa. Kun maksasta ei tarjota sappikiville lisää rakennusaineita, jo syntyneiden sappikivien liuotus pääsee kunnolla vauhtiin. Etenkin ylipainoisilla naisilla lisärasitteena on kuitenkin liiallisen estrogeenin aiheuttama hormonaalinen vaikutus sappinesteen muodostumiseen ja liikkuvuuteen – estrogeeni tekee sapesta tahmeampaa ja tiheämpää, jolloin sitä erittyy vähemmän suolistoon ja se seisoo väkisinkin sappirakossa pidempään. Tällöin pitäisi liuotushoidon lisäksi keskittyä erityisesti estrogeenidominanssin vähentämiseen laihduttamisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion myötä.

Tässä oma reseptini sappikivien häätöön:

– Aamulla vastapuristetun sitruunan mehu kylmään veteen sekoitettuna. Juo päivän mittaan pieninä kulauksina jos ei mene kerralla alas.

– Illalla lasillinen vedellä laimennettua omenamehua, johon sekoitettu noin 5 rkl omenaviinietikkaa.

– Pyri syömään 1-2 omenaa kuorineen joka päivä.

– Pyri rajoittamaan kolesterolin saantia, koska kolesteroli on sappikivien pääasiallinen ‘rakennusaine’, mutta sitä ei tarvitse vältellä kokonaan. Kananmunissa on eniten kolesterolia, joten käytä niitä kohtuudella.

Sappikohtausten ehkäisy

Tässä kohtaa voin puhua vain omasta kokemuksestani, koska jokainen on yksilö. Seuraavilla asioilla voi kuitenkin olla vaikutusta:

– Muista syödä säännöllisesti pieniä annoksia, noin 3-6 tunnin välein. Olen huomannut että sappikohtaukset tulevat herkästi jos olet pitkään syömättä (yli kuusi tuntia) ja syöt sen jälkeen runsasrasvaisen annoksen. Pitkän syömättömyyden seurauksena sappirakko on ollut melko tyhjänä ja ‘kutistuneena’ (näin lääkäri minulle asiaa kuvaili kun jouduin kerran sairaalaan sappikohtauksen seurauksena) ja kun yhtäkkiä syödään runsaasti rasvaa, sappikivet kiilautuvat sappinesteen mukana sappitiehyisiin ja aiheuttavat sappikohtauksen. Sen sijaan kun syödään usein ja säännöllisesti, sappirakossa on jatkuvasti tarpeeksi sappea ja kivet ‘kelluvat’ sappinesteessä eikä rasvaisen ruuan syöminen aiheuta kohtausta. Omalta kohdaltani olen huomannut että pätkäpaastoilu ei toimi niin kauan kun sappikiviä vielä on. Tärkeintä on yrittää muista syödä silloinkin kun ei tunne oloaan nälkäiseksi, vaikka se olisikin sitten jotain pientä ja rasvaista kuten muutama siivu juustoa.

– Vehnä ja sokeri yhdessä rasvan kanssa omalla kohdallani tuntuvat ärsyttävän sappirakkoa ja aiheuttavan kipua. Rasva yksinään ei aiheuta ongelmia kunhan syön säännöllisesti.

– Huolehdi siitä että suoli tyhjenee säännöllisesti. Itselläni usein sappikohtauksiin liittyy tai niitä edeltää ummetus. Itse ehkäisen tätä päivittäisellä omenan- ja rasvansyönnillä sekä nauttimalla iltaisin 1 pss magnesiumsitraattia sekoitettuna veteen, joka toimii luonnollisena laksatiivina.

– Mikäli sinulla on ruuansulatusongelmia (ummetusta, ripulia, närästystä, ilmavaivoja), karsi haitalliset ruoka-aineet ruokavaliostasi (etupäässä gluteeni ja laktoosi) ja käytä tarvittaessa ruuansulatuksen tukena suolahappotabletteja, entsyymejä sekä probiootteja. Sappirakkokin tykkää kun muu osa elimistöstä hoitaa oman roolinsa ruuansulatuksesta. Hyvin monelle ihmiselle tulee yllätyksenä että närästys voi itseasiassa olla oire vatsan ALIhappoisuudesta* eikä niinkään liikahappoisuudesta.

* Yksinkertainen testi – seuraavan kerran kun närästää, ota yksi suolahappotabletti ja odota hetki. Jos närästys lievenee tai katoaa kokonaan, kärsit alihappoisuudesta. Mikäli närästys yltyy, kärsit liikahappoisuudesta. Alihappoisuus tarkoittaa että keho ei muodosta tarpeeksi vatsahappoja (syynä esim. kilpirauhasen vajaatoiminta,  helikobakteeri, B3-vitamiinin eli niasiinin puutos, autoimmuunisairaudet kuten diabetes, keliakia, nivelreuma, psoriasis, MS-tauti… syitä on monia!) ja tämän vuoksi vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa kunnolla.

– Seuraavia lisäravinteita käytän itse säännöllisesti tukeakseni maksan ja sappirakon toimintaa sekä yleisesti ruuansulatusta:

* Kalaöljy – Tri Tolosen E-EPA 500 mg + D-vitamiini

* Monivitamiini – Mivitotal Plus

* Silymariini / MaarianohdakeSolgar Maarianohdake 100 mg

Vaikka sappikiviin on osa ihmisistä perinnöllinen taipumus, suurimmaksi osaksi sappikivet ovat itse ruokavaliolla aiheutettuja ja täten myös ruokavaliomuutoksella korjattavissa. Kärsivällisyyttä! Mikäli kipu sappikohtauksen aikana äityy todella pahaksi, Litalgin on lääke joka ainakin minulla on auttanut silloin kun ennaltaehkäisy ei ole toiminut. Onneksi joudun itse turvautumaan siihen nykyään melko harvoin.

Lisää luettavaa:


12 Responses to Sappirakko ei ole turha elin – kuinka opin syömään rasvaa ja elämään kivuitta

  • Wau says:

    Mielenkiintoista! Itselläni oli pahimmillaan näitä kohtauksia kuukausittain, ja vaikka näihin aikoihin olin normaalipainoinen, söin epäsäännöllisesti, paljon fruktoosia ja liikaa limua. Muistan kun kerran sain “kouristelukohtauksen”, olin juuri syönyt maitosuklaata ja huuhtonut sen alas colalla…keskellä kaupunkia. :mad: Kohtauksen aikana tuntui, kuin ei voisi liikkua, ja tiettyyn kohtaan suolistosta pisti.

    Kohtaus tuli viimeksi kolme vuotta sitten, kun vietin viikonlopun olosuhteissa, joissa ei saanut säännöllisesti kunnon ruokaa. Palasin sunnuntai-iltana kotiin ja heti alkoi tuttu kouristelu…tajusin syy-seurausyhteyden, ja nyt kun olen pitänyt huolta syömisestäni, ei ole näkynyt kohtauksiakaan. Litalgin muuten auttoi minulle noihin kohtauksiin, mutta sitä en ole saanut enempää, koska en suostu nielemään putkea.

    • Rasvamaksa says:

      Itselläni tehtiin sappikivien toteamiseksi vain ylävatsan ultraääni, ei koskaan gastroskopiaa tai muutakaan tähystystä. Itselleni Litalginit on kirjoittanut ihan tk-lääkäri koska papereissa diagnoosi on. Kannattaa ehkä pyytää resepti toiselta lääkäriltä (yksityiseltä?) jos vielä tarvetta tulee. Kolme vuotta ilman kohtauksia on kuitenkin hyvä merkki siitä että kivet ovat joko poistuneet tai huomattavasti pienentyneet.

  • Kiviä myös says:

    Kyllä noita oireita on ollu, ihan niinkin paljon että on pumpusta jo vetäny.Tarttis tehrä jotain.

  • mirjam says:

    Hiekka ainakin itellä aiheutti kipuja. Ja siskolla isoja kiviä jotka ei aiheuttanu kipuja ollenkaan. Hiekka liikkuu.

    Loppuvaiheessa en kestänyt ees rasvan hajua kun tuli paha olo. Söin pelkkää puuroa kun mitään ei voinut syödä ilman kohtauksia. Kohtauksia oli monta viikossa. Kivet löhti kuitenkin pikkuhiljaa tiehyeit pitkin pois ja aiheutti haimatulehduksen joka oli hirveintä ikinä. Sitä kipua ei pysty sanoin kuvaamaan. Oon kyllä tyytyväinen että sappi leikattiin. Se ei ole välttämätön ja on parantanut elämänlaatuani huomattavasti.

    • Rasvamaksa says:

      Sappirakko ei ole mitenkään turha elin, kuten kirjoituksessani totesinkin. Joillekin sappirakon poistosta voi toki olla hyötyä, mutta väite ettei sappirakko ole “välttämätön” on virheellinen.

  • NG says:

    Hei. Kiitos vinkeistä! Täällä havaittiin isot sappikivet aivan yllättäen – menin päivystykseen pahoinvoinnin johdosta… Ylipainoa ei ole, ja vältän kaikkea höttöä, mutta ehkä syynä on ollut liiallin rasvan syönti..? en tiedä.
    Joka tapauksessa, ennätin jo löytää listan apukeinoja, mm. tuo mainitsemasi maarianohdake, mutta terveyskaupan myyjä (jolta itseltään sappirakko poistettu) varoitti sen voivan laittaa sappikivet liikkeelle, mikä taas on kivulias juttu.. Samoin kuin kaikki muuten hyvät yrtit, mm. voikukka.
    Omenaviinietikkaa ja sitruunaa juon kyllä säännöllisesti, toivon tulosten näkyvän seuraavassa ultrassa!

  • Timppa says:

    Jos haluat syödä ns. mitä haluat ja sinulla on sappikiviä tuottava, eli sairas sappirakko, niin silloin sappirakon poisto on oikea ratkaisu. Jos taas haluat temppuilla ja testailla eri ruoka-aineilla, etsien mitä voit syödä ja mitä et, niin sairaan sappirakon kanssa voit elää. Joskus sitten kärsit sappikivikohtauksista, tunnet voimakasta kipua, saat mahdollisesti sappitulehduksen joka voi levitä haimaan. Haimatulehdus ei sitten enää olekaan mikään läpihuutojuttu. Jos sappirakko on sairas ja tuottaa kiviä, se ei siitä parane. Sappirakon poisto ei lopeta sappinesteen tuotantoa, jota ruoansulatus tarvitsee. Se poistaa vain sairaan välivaraston, joka kivineen aiheuttaa vaivaa ja tuskaa, sekä pahimmillaan vaarallisen haimatulehduksen. Jokainen voi valita haluaako elää kipu- ja tulehdusriskin kanssa, vai poistattaako sairaan rakon ja syö mitä haluaa ilman pelkoa sappikivikohtauksista.

    • Rasvamaksa says:

      Sappikivet eivät ole mitenkään pysyvä tila. Ruokavalio- ja elämäntapamuutoksilla sappikivistä ja kohtauksista voi päästä pysyvästi eroon. Itselläni kipukohtauksia ei ole ollut kohta kolmeen vuoteen, samaten maksa- ja haima-arvot ovat ihanteelliset. Ja kuka nyt tietoisesti haluaisi syödä ruokaa josta tulee sairaaksi? Sama kuin ehdottaisi että kannattaa hankkia tekosydän jo valmiiksi jotta voi syödä ruokaa jonka tietää tukkivan verisuonet.

  • Helen says:

    Todella upea kirjoitus. Kyllä harmittaa kun jäin tätä lukemaan ja miettimään. Nämä kaikki kun olisi tiennyt joskus nuorena kun sappirakkoni leikattiin pois. Se tehtiin ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen. Olin silloin 20-vuotias eikä kukaan kertonut mitä sen jälkeen tulee elämä olemaan. Se on ollut yhtä tuskaa. Ei voi syödä oikeastaan enään mitään ja vatsakivut ovat siltikin olleet samanlaisia kuin sappikivikohtauksissa oli. Jäi ikuinen rasvaripuli vaikken rasvaa enään syö. Käsitnkö oikein ettei sappirakon poiston jälkeen voi karpata?

    • Rasvamaksa says:

      Voi karpata, mutta rasvan määrä kannattaa pitää alhaisena. Mikäli rasvaripuli vaivaa jo ns. normaalilla ruokavaliolla, “normikarppaus” pahentaa tilannetta. Jos sappirakko on kerran jo poistettu, ei tarvitse huolehtia enää siitäkään että vähärasvainen ruokavalio aiheuttaisi lisää sappikiviä. Suosittelen mieluummin jopa vegaanista ruokavaliota tai autoimmuunipaleota.

  • Maksarasva says:

    Itselläni tuli epätyypillinen sappikipu. 3 kk aikana jatkuva vatsakipu, kymmenkunta lääkärikäyntiä, tähystys yläkautta, ultra. Syy ei selvinnyt, töissä ei voinut olla, litalginit ei auttaneet, vasta toinen ultra paljasti yhden ison sappikiven. Onneksi oli vakuutus, pääsin kuukaudessa tähystysleikkaukseen ja kaikki kivut jäivät leikkauspöydälle. Myös jatkuva piereskely loppui ja vatsa toimii nykyään normaalisti. Lopullinen tulos kun tuli, niin koko sappirakko oli tulehtunut ja täynnä hiekkaa, mikä ei ultrassa näkynyt lainkaan. :cool: 2010 leikattu.

  • Juige says:

    Vaimoni alkoi saamaan yhtäkkiä erittäin voimakkaita sappikivikohtauksia heti esikoisen syntymän jälkeen. Kipukohtauksia, joissa hän huuti ihan suoraa huutoa, tuli vähintään viikottain, monesti päivittäin, ja kohtaus kesti 15 minuutista 5 tuntiinkin. Siihen kun vielä lisättiin esikoisvauvan jatkuvat koliikki-itkut, niin että vanhempina kyettiin nukkumaan vuorokaudessa vain yhteensä 2-3 tuntia ja sekin vain pienissä pätkissä, jatkuen useita viikkoja, niin kestokyvyn rajat tuli kyllä vastaan. Lääkärit eivät löytäneet syytä vaimon vatsakivuille eikä mitkään saadut kovatkaan kipulääkkeet auttaneet.

    Lopulta, monien tuskallisten viikkojen jälkeen yksi lääkäri keksi epäillä sappikiviä, ja niitähän löytyikin. Vaimo pääsi nopeasti tähystysleikkaukseen ja sappirakko poistettiin. Samana iltana kotiin ja siihen loppui vatsakivut kuin veitsellä leikaten. Mitään oireita, kipuja, ripulia tms ei ole yhtään esiintynyt sen jälkeen. Aikaa leikkauksesta on kulunut nyt yli 8 vuotta. Hänestä tuli täysin terve nainen. Onneksi häneltä lopulta älyttiin poistaa sappirakko jotta päästiin niistä vaivoista ja voitiin keskittyä vain vauvan koliikin kestämiseen. Sekin onneksi loppui n. 3-4kk ikäisenä.

    Ihmiset ovat toki yksilöitä ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Vaimo sai välittömän, täydellisen ja kestävän avun sappirakon poistamisella, ja siitä olemme erittäin kiitollisia.

    Mainittakoon että vaimo on aina ollut tarkka siitä mitä ja miten syö, eli ihan normaali, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on aina kuulunut hänen normaaliin elämäänsä, niin ennen leikkausta kuin sen jälkeenkin. Alkoholia hän ei ole koskaan juonut, harrastaa liikuntaa eikä ylipainoakaan paljoa ole.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter