Pahoittelen viime aikojen hiljaisuutta, mutta yksityiselämän tapahtumat ovat saaneet minut mietteliääksi. Kuulin lokakuun alussa että ulkomailla asuva ystäväni oli kuollut vain 35-vuotiaana vatsahaavan jälkiseurauksena saamaansa verenmyrkytykseen, ja hänet oli löydetty kuolleena kotoaan. Se kieltämättä sai mietiskelemään hyvinkin synkkiä ajatuksia, ja kirjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä listalla pitkään aikaan. Pahinta oli että kuulin asiasta juuri samana iltana kun pakkasin matkalaukkuja, koska olimme miehen kanssa lähdössä seuraavana päivänä Etelä-Ranskaan viettämään pitkää viikonloppua vuosipäivän kunniaksi. Perillä oli +26 astetta ja uima-allas oli lämmin, mutta mieliala oli molemmilla melko alavireinen – kyseessä oli kuitenkin yhteinen ystävämme. Kotiin palattuamme en ole päässyt takaisin normaaliin syömisrytmiini, vaan olen luisunut tunnesyömisen pariin lääkitäkseni alavireisyyttäni. Syömisen “epäonnistumiseen” liittyvä häpeä on omalta osaltaan vaikuttanut myös kirjoittamishalukkuuteen, koska halusin aina olla esimerkki, enkä jälleen yksi luku epäonnistujien suuressa kirjassa.

Positiivista on kuitenkin ettei paino ole päässyt karkaamaan täysin käsistä – olen yhä vain pari kiloa painavampi mitä olen ollut alimmillaan tämän projektin aikana. Kun miettii että olen pahimmillaan ollut 122-kiloinen ja nyt paino on pysytellyt alle 115 kilon jo kuukausia, olen tyytyväinen. Takaisin ruotuun olisi kyllä päästävä – ei niinkään painon takia, vaan olen huomannut kuinka selvästi huono ruokavalio ja vatsavaivat, kuukautishäiriöt ja huono immuunipuolustus liittyvät toisiinsa.

Tuohon liittyy omalta osaltaan myös tämän blogin suunnanmuutos. Olen kieltämättä kyllästynyt paasaamaan karppauksesta, ja suoraan sanoen tuntuu etten tiedä mitä uutta siitä kirjoittaisin. Vanhat postini jäävät kyllä blogiin näkyviin ja niitä voi edelleen lukea. Älkää käsittäkö tätä niin että olisin yhtäkkiä päättänyt että karppaaminen on vaarallista tai muuten pahasta – olen yhä karppauksen kannattaja, ja suosittelen sitä laihdutuskeinona, mutta en ole enää niin tulisieluinen kuin alussa. Tämä johtunee siitä että olen löytänyt niin paljon muita asioita joilla on osansa hyvinvointiimme kuin pelkkä ruokavalio (kuten hormonitasapaino), vaikka kaikki yleensä lähteekin siitä mitä suuhumme pistämme.

Jatkossa tulen siis kirjoittamaan enemmän kehomme hormonitoimintaan ja yleiseen hyvinvointiin liittyviä juttuja kun pelkästään ruokavalioon ja karppaukseen liittyviä. Lisäravinnepostaukseni (joihin jatkoa myöhemmin) ovat olleet yksi askel tähän suuntaan. En aio jättää painoprojektia täysin sikseen, ja aion seurata kehitystäni jatkossa yhä verikokeilla, mutta yritän muokata ruokavaliotani enemmän paleon suuntaan kuin karppauksen. Tämä tarkoittaa siis sitä että muutun hieman sallivammaksi hiilarien suhteen (olen hiljattain lisännyt esimerkiksi riisiä lautaselleni, gluteeniviljat ovat lopullisesti pannassa) ja että pyrin pikkuhiljaa karsimaan lehmänmaitotuotteet pois ruokavaliostani – vuohenmaitotuotteille olen hieman sallivampi. Yritän myös lisätä kalan, luomulihan ja riistan osuutta ruokavaliossani sen verran mitä kukkaro antaa myöten, sillä halpaa lystiähän hyvälaatuinen liha ei ole, valitettavasti.

Riisi on myös osa niin kutsuttua “aasialaista paradoksia”, josta paleoguru Mark Sisson on kirjoittanut blogissaan täällä – perinteisesti syövät aasialaiset kansat syövät paljon riisiä, ja ovat silti laihoja. Etelä-Korea on sivistynyt teollisuusmaa, jossa vain 3.5% aikuisväestöstä on kliinisesti ylipainoisia. Korealainen ruoka on alkanut kiinnostaa minuakin viime aikoina, ja olen huomannut että riisi ei aiheuta minulle oikein mitään oireita puoleen tai toiseen. Siksi olen antanut itselleni vapauden syödä sitä muutaman kerran viikossa.

Niille jotka päätyvät tänne blogiin karppauksen ja laihtumisen toivossa, toivottavasti nautitte vanhoista postauksistani, sillä uusia karppaukseen liittyviä on tulossa harvakseltaan. Niille, jotka ovat kiinnostuneita siitä miten kehomme epätasopainotilat heijastelevat yleiseen hyvinvointiimme, on tulossa uusia postauksia muun muassa adrenaliiniuupumukseen ja estrogeenidominanssiin liittyen.

Lisää luettavaa:


2 Responses to Kuulumisia, ja blogin suunnanmuutos

  • Riski Rouva says:

    Otan osaa ystäväsi johdosta. :( Surullista että elämä päättyy noin nuorena.. Kyllä tuo varmasti laittaa ajatukset uusille urille.

    Ymmärrän hyvin tuon tunnesyömisen, ja se on itsellänikin ollut isona riesana. Olen yrittänyt opetella siitä pois, mutta vanhat tavat ovat tiukassa. Voimia ja tsemppiä jatkoon, ei kannata antaa pienen painotakapakin lannistaa, sillä kuten itsekin totesit, olet jo ollut pitkään alemmassa painossa kuin mitä enimmillään olet painanut. :)

  • Karakali says:

    No vähän oon miettiny et mitä tänne kuuluu kun niin hiljaista on ollu…. se nyt vaan on niin että elämässä tapahtuu asioita, niin hyviä kuin huonoja, ei sille mitään voi.

    Rahapula on hieno (ironiaa) keino saada vähennettyä tunnesyömistä; ei vaan ole rahaa herkkuihin :(

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter