Kuukausiarkistot: September 2012

Maarianohdake (Carduus marianus, myös Silybum marianum), englanniksi milk thistle, on ohdakelaji jonka käytöstä maksa- ja sappirohtona on ensimmäisiä mainintoja jo 2000 vuoden takaa. Maarianohdake kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Euroopassa, Suomessa kasvavat ohdakelajikkeet (pelto- ja suo-ohdake) ovat etäisesti sukua maarianohdakkeelle mutta niillä ei ole samoja terveysvaikutteita. Maarianohdakkeen teho maksan hoidossa perustuu sen sisältämään antioksidanttiin, silymariiniin, jonka on useissa tutkimuksissa todettu tehostavan maksan toimintaa ja suojelevan sitä ulkopuolelta tulevilta myrkyiltä, sekä korjaavan jo syntyneitä vaurioita. Silymariini on myös suonensisäisesti annosteltuna tehokkain vastalääke amatoksiinien (kärpässienten sisältävät maksaa ja munuaisia tuhoavat solumyrkyt) aiheuttamia myrkytyksiä vastaan.

Jatka lukemista

Vaikka aina sanotaan että terveellisellä ruokavaliolla eläessä ei tarvitse lisäravinteita, käytännössä totuus on kuitenkin toinen – maaperämme on paljon ravinneköyhempi nykyään mitä se oli 100 vuotta sitten iso-isovanhempiemme aikaan. Edes luomuviljely ei automaattisesti tee ruuasta ravinnerikkaampaa, mikä valitettavasti hiljattain tutkimuksessa todettiin, vaikka luomu edelleen onkin puhtaampi torjunta-aineista ja muista myrkyistä. Monet vihannesten tehoviljelyssä käytetyt aineet, kuten nitraatit, tuottavat meille ongelmia ja siksi itse aion suosia luomua niin kauan kun lompakko antaa myöden.

Tänään ajattelin kuitenkin tehdä pienen lisäravinnekatsauksen siihen mitä lisäravinteita itse käytän, ja omia kommenttejani siihen miten ne ovat minua auttaneet. En ehdota tai väitä että jokaisen tulisi syödä kaikkia näitä, mutta kerron kyllä mihin vaivoihin ne ovat minun kohdallani auttaneet.  Ja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus – ihan omasta pussistani olen ostanut kaikki kyseiset valmisteet. Ohessa purnukoita lajiteltuna hieman aihepiirin mukaan.

Jatka lukemista

Tulikin sitten vähän pidempi tauko mitä olin tarkoittanut. Odottelin inspiraatiota saapuvaksi muutaman viikon ajan mutta lopulta päätin kirjoittaa edes jotain jotta saan kirjoitusvaihteen taas päälle. Tällä kertaa ohjelmassa siis kirja-arvostelu Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti (Tammi, 2011).

Päätin lukea kirjan koska olin törmännyt siihen karppifoorumeilla useampaan otteeseen, ja useampien muiden kiertoteiden kautta päädyin Karoliinan blogiin jossa hän kertoi Optimal Performancen (Jaakkolan ja hänen miehensä yritys) tuotteilla tekemästään suolahappotestistä. Päätin sitten hamuta kirjan omiin pikku kätösiini jotta tietäisin tarkemmin mistä on kyse. Olin jo aiemmin epäillyt itselläni vikaa ruuansulatuksessa esimerkiksi kynsieni perusteella – pitkittäiset viirut kynsissä ovat merkki sinkinpuutteessa, joten riippumatta runsaasta sinkkirikkaasta ruokavaliostani (liha, siemenet, tumma suklaa, pähkinät, äyriäiset) sinkki ei kuitenkaan tuntunut imeytyvän kunnolla. Myös jatkuva ummetus vaivasi minua vaikka olin lisännyt ravintooni rasvaa ja kasvikuituja, joten aidosti kiinnostuneena aloin lukemaan kirjaa läpi.

Jatka lukemista

Twitter