Tahaton lapsettomuus ylipainon vuoksi on asia johon olen viime aikoina törmännyt useasti seuratessani eri laihdutusblogeja. Yleisen lääketieteen hoito-ohje tällaiselle tilanteelle on melko karu – ensin kehoitetaan laihduttamaan vähärasvaisella ruokavaliolla, sen jälkeen piikitetään hormoneja ja toivotaan parasta. Kuitenkaan ketään ei tunnu kiinnostavan miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu – tahattomasti lapsettomista ylipainoisista tuntuu epäreilulta että maailmassa on muitakin jotka ovat raskautuneet jopa ylipainoisina, ja silti heitä syyllistetään omasta ylipainostaan, vaikka se mitä lapsettomat kaipaisivat on tarpeeksi tietoa lapsettomuuden syistä ja kunnolliset ruokavalio-ohjeet laihtumiseen. Keskityn tässä postauksessa nimenomaan sellaiseen lapsettomuuteen, jossa molemmista kumppaneista ei ole löydetty mitään elimellistä vikaa – ainoastaan nainen on ylipainoinen ja hänen kuukautisensa joko puuttuvat kokonaan tai ne tulevat epäsäännöllisesti. Lasta on yritetty jo pidempään, ilman alkanutta raskausta. Mahdollisesti taustalla on epäonnistuneita hormonihoitokierroksia sekä laihdutusyrityksiä vähärasvaisella, runsashiilihydraattisella ruokavaliolla joka ei ole kuitenkaan tuottanut tulosta.

Olen itse aikoinaan tullut parikymppisenä raskaaksi pitkässä parisuhteessa, ja painoin silloin 107 kiloa. Silloisen elämäntilanteen (köyhä opiskelija) vuoksi en voinut pitää lasta, ja asia kummittelee toisinaan yhä mielessäni vaikka tapahtuneesta on jo miltei vuosikymmen. Vaikka raskautumiseni onnistui silloin, se tuskin tulee olemaan kolmenkymmenen toisella puolella yhtä helppoa – ja mikäli oma painoni ei putoa näistä lukemista lähivuosien aikana, olen itse ihan samassa jamassa kuin ne muut ylipainoiset jotka nyt turhautuvat lapsettomuuden kanssa. Kuukautiseni olivat olleet poissa kolme kuukautta siinä vaiheessa kun aloitin karppauksen – muutama viikko karppaamisen aloittamisen jälkeen ne kuitenkin palasivat, vaikka ovat yhä epäsäännölliset. Minulla on ollut kuparikierukka nyt muutaman vuoden, joten olen täysin kehoni oman hormonitoiminnan armoilla mitä tulee kuukautiskiertoon – hormonaalinen ehkäisy aiheutti minulle painonnousua ja mielialanvaihtelua, joten haluan pysyä siitä kaukana. Lasten hankinta on minun ja miehenikin suunnitelmissa seuraavan viiden vuoden aikana, joten tämä aihe on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeä, vaikka emme juuri nyt yritäkään raskautta alulle.

Sofie Hexeberg on norjalainen lääkäri joka on hoitanut useita vuosia ylipainoisia potilaitaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hänen kirjassaan “Ruualla terveeksi” on kokonaiset luvut sekä tahattomalle lapsettomuudelle että PCOS:lle (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) joka on liitetty hyvin keskeiseksi tekijäksi tahattoman lapsettomuuden taustalle. Hexeberg on kerännyt kirjaansa potilastarinoita siitä kuinka ruokavaliomuutos on parantanut suuresti näistä ongelmista kärsivien naispotilaiden tilannetta.

Lapsettomuudesta kertovassa luvussa kerrotaan naisesta, joka oli ollut saman kumppanin kanssa 15 vuotta ja yrittänyt raskautua vuosikausia onnistumatta. Hän oli yrittänyt laihduttaa useita kertoja syömällä vähärasvaisesti ja lisäämällä liikuntaa kuten hänelle useat lääkärit olivat neuvoneet, kuitenkaan tässä onnistumatta. Hänen ruokavalionsa sisälsi paljon leipää, pastaa ja perunaa. Naisen painoindeksi oli 47, hän painoi yli 130 kg ja verenpaine varsin korkea, 159/106. Gynekologisessa tutkimuksessa ei oltu havaittu mitään rakenteellisesti poikkeavaa – myös kumppanin siemenneste oli todettu normaaliksi. Häntä hoitanut gynekologi totesi ettei lapsettomuushoitoja voida aloittaa ennen kuin painoindeksi olisi 33 tai alle. Gynekologi oli päätellyt että naisen tahaton lapsettomuus saattaa johtua insuliiniresistenssistä ja ylipainosta, joten hän ohjasi naisen Hexebergin potilaaksi.

Verikokeista kävi ilmi että naisen C-peptidi-, ferritiini- ja hs-CRP -arvot olivat liian korkeita. C-peptidilla mitataan haiman insuliinintuotantoa ja ferritiinillä raudan imeytymistä, hs-CRP:lla taas matala-asteista tulehdusta josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Näiden lisäksi naisen kilpirauhasen toiminta oli alkanut hiipua (kohonnut TSH-arvo) joka on hyvin yleistä henkilöillä joilla on ylipainoa ja liikaa insuliinia veressä. Hexeberg neuvoi naista aloittamaan niukasti (noin 20 gr) hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion, ja kontrollikäynti sovittiin neljän viikon päähän.

Neljän viikon päästä nainen oli laihtunut 8 kiloa ja jatkoi vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamista, lisäten hieman marjoja ja hedelmiä ruokavalioonsa. Viiden kuukauden kuluttua nainen oli laihtunut jo 20 kiloa ja kaikki veriarvot olivat hs-CRP:ta lukuunottamatta normaalit. Kohonnut hs-CRP selittyi naisen yhä runsaalla ylipainolla, vaikka hän olikin laihtunut. Verenpaine oli myöskin laskenut normaaliksi, 120/80. Kun ensimmäisestä käynnistä Hexebergin luona oli kulunut puoli vuotta, nainen tuli luonnollisesti raskaaksi ilman lapsettomuushoitoja. Nainen jatkoi vähähiilihydraattista ruokavaliota myös raskauden ajan, nostaen hiilihydraattimäärää noin 5 gr per raskauskuukausi (raskauden loppuvaiheessa noin 80 gr / pv), jotta sikiö saisi tarpeeksi ravintoa mm. aivojen normaaliin kehitykseen. Nainen synnytti myöhemmin terveen poikavauvan ongelmitta.

Monilla ylipainoisilla naisilla insuliinin määrä, triglyseridit ja tulehdusarvot ovat koholla, ja SHBG (sukupuolihormoneja sitova globuliini) -arvo on matala. Nämä viittaavat yhdessä insuliiniresistanssin olemassaoloon ja hedelmällisyysongelmiin vaikka naisella olisikin säännölliset kuukautiset.

PCOS on yleisempi kuin luullaan

PCOS on lyhenne englanninkielisestä termistä “polycystic ovary syndrome”, joka tarkoittaa munasarjojen monirakkulaoireyhtymää. PCOS:iin liitetään monta eri löydöstä, joista yleisimpiä ovat:

– rakkulat munasarjoissa (havaitaan ultraäänellä)
– epäsäännölliset (30% potilaista) tai kokonaan puuttuvat (50% potilaista) kuukautiset
– punoittava, rasvainen iho ja finnejä
– hiustenlähtö
– karvankasvua naisille epätyypillisissä paikoissa (60% potilaista)
– lisääntyneet keskenmenot
– lapsettomuus
– insuliiniresistanssi ja ylipaino
– lisääntynyt riski sairastua II-tyypin diabetekseen

PCOS-diagnoosi saadaan kun vähintään kaksi kohtaa seuraavista täyttyy:

– epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset
– korkeat testosteronipitoisuudet – karvankasvua epätyypillisissä paikoissa (kasvot, rinnat, vatsa, selkä) sekä tavallista enemmän karvaa käsissä ja jaloissa
– ultraäänessä löydetty rakkuloita ainakin yhdestä munasarjasta

Monet PCOS:n ulkoisista oireista voidaan suoraan liittää korkeaan insuliinitasoon ja testosteroniin. Ultraäänessä voidaan havaita rakkuloita munasarjoissa, mutta tämä ei ole pitävä kriteeri PCOS:n diagnosoinnille, sillä munasarjarakkuloita voi esiintyä myös ilman PCOS:n muita oireita.

PCOS voi ilmaantua milloin vain naisen ollessa hedelmällisessä iässä, mutta se havaitaan useimmin myöhäisessä teini-iässä. PCOS:ia pidetään yleisimpänä syynä hedelmällisessä iässä olevien naisten hormonaalisiin häiriöihin, ja se on todennäköisin syy myös tahattomalle lapsettomuudelle koska se häiritsee ovulaatiota. 2/3 PCOS:ia sairastavista naisista on ylipainoisia, nimenomaan vyötärölihavia. Vyötärölihavuus on usein varmin merkki kehossa vallitsevasta insuliiniresistanssista.

Jotta ymmärrettäisiin miten PCOS haittaa hedelmällisyyttä, on ymmärrettävä miten hormonit ohjaavat naisen kuukautiskiertoa. Kuten tiedetään, munasarjojen tärkein tehtävä on kypsyttää munasoluja ja tuottaa estrogeeniä, testosteronia ja progesteronia. Näiden hormonien tuotantoa säätelee aivolisäkkeessä tuotetut kaksi muuta hormonia – follitropiini (FSH) sekä lutropiini (LH). Yhdessä FSH ja LH säätelevät munasolujen kypsymistä ja ovulaation ajankohtaa. Aivolisäkettä puolestaan säätelee hypotalamus, joka myöskin sijaitsee aivoissa.

PCOS aiheuttaa naisen kehossa seuraavaa:

* Korkeat LH-pitoisuudet
LH erittyy aivolisäkkeessä saatuaan signaaleja munasarjoilta. Naisen sairastaessa PCOS:ia munasarjat eivät tuota sukupuolihormoneja oikeassa suhteessa. Tämä johtaa liian korkeisiin LH-pitoisuuksiin, joka puolestaan johtaa korkeisiin testosteroniarvoihin. Testosteroni estää munasolujen kypsymistä, josta seuraa epäsäännölliset kuukautiset. Testosteroni aiheuttaa myös ihon epäpuhtauksia ja miestyyppistä karvankasvua.

* Ylipaino, estrogeeni ja korkeat LH-pitoisuudet
Naisilla joilla on PCOS, estrogeenitasot eivät vaihtele normaalisti kuukautiskierron mukaan. Heillä on jatkuvasti kohonneet estrogeenitasot, koska kehon ylimääräisissä rasvakudoksissa syntyy liikaa estrogeenia. Korkea estrogeeni stimuloi LH:n eritystä, joka johtaa edellisessä kohdassa kerrottuihin muutoksiin.

* Korkea insuliinipitoisuus veressä ja insuliiniresistanssi
Munasarjat ovat herkkiä havaitsemaan veren insuliinitasot vaikka maksa ja lihakset olisivat muuttuneet jo insuliiniresistanteiksi. Insuliinilla on kasvuhormonin kaltaisia ominaisuuksia ja se saa munasarjat kasvamaan isommiksi, sekä täten tuottamaan enemmän testosteronia kuin ne normaalisti tuottaisivat. Korkea insuliinipitoisuus myös estää SHBG:n tuotannon maksassa, joka johtaa jälleen testosteronipitoisuuksien nousuun veressä. Kun SHBG ei kykene sitomaan itseensä liiallista testosteronia, naisilla alkaa ilmetä edelläkuvailtuja maskuliinisia piirteitä.

Hexebergin kirjassa PCOS-luvussa kerrotut potilastarinat ovat melko yhtenäisiä – kaikkia naisia yhdisti runsashiilihydraattinen ruokavalio ja aiemmin epäonnistuneet laihdutusyritykset. Fyysisinä oireina heillä oli ihon epäpuhtauksia, epätoivottua karvankasvua, kuukautishäiriöitä, väsymystä ja turvotusta. Verikokeissa huomattiin kohonneet C-peptidi- ja hs-CRP -tasot, kun taas SHBG- ja D-vitamiinitasot olivat alhaiset. Riittävällä D-vitamiinin saannilla (100 mikrogrammaa päivässä) on todettu olevan suotuisia vaikutuksia insuliiniresistanssin hoidossa (englanniksi).

Useat PCOS:ia sairastavat ovat myös insuliiniresistantteja ja heillä on korkea verenpaine, kohonneet triglyseridiarvot ja matala-asteinen tulehdus. Yleisenä ravinto-ohjeena asiaan perehtymättömät lääkärit suosittavat PCOS:ia sairastaville naisille runsashiilihydraattista, vähärasvaista ruokavaliota – mutta eikö tämä ole hieman ristiriitaista, kun huomioidaan että PCOS on saanut alkunsa nimenomaan veren korkeista insuliinipitoisuuksista, jotka taas ovat saaneet alkunsa runsashiilihydraattisesta ruokavaliosta? Rajoittamalla hiilihydraatteja ruokavaliossa, veren insuliinipitoisuudet pysyvät matalina ja insuliiniresistenssi alkaa purkautua, jolloin myös korkean insuliinin aiheuttamat häiriöt hormonitoiminnassa katoavat.

Ymmärrän että moni tuntee tätä lukiessaan hämmennyksen tunnetta – miksi lääkärit määräisivät hoidoksi jotain sellaista mikä ei toimi? Totuus on, että kaikki lääkäritkään eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa tietoa jonka he ovat aiemmin sisäistäneet, vaikka tutkimustulokset olisivat sittemmin osoittaneet päinvastaista kun asiaa on tutkittu enemmän. Lääketeollisuudessa liikkuvat hurjat rahat, ja mitä enemmän lääkäri määrää tietyn lääkeyhtiön lääkkeitä, erityisesti diabetes- ja/tai kolesterolilääkkeitä, sitä enemmän hän saa “bonuksia” – ei rahaa, mutta älypuhelimet ja läppärit eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia. Olen kirjoittanut ruoka- ja lääketeollisuuden häikäilemättömyydestä ennenkin. Lääkeyhtiöiden tarkoitus on tehdä rahaa osakkeenomistajilleen, ei parantaa ihmisiä pysyvästi – mihin lääkkeitä silloin tarvittaisiin? Kannustan lukijoitani aktiivisesti kyseenalaistamaan sellaisiakin asioita joita he ovat aina ennen pitäneet itsestäänselvyyksinä ja totuuksina – niin minäkin tein, ja siitä tämä blogi sai alkunsa.

Lisää luettavaa:


5 Responses to Tahaton lapsettomuus ja PCOS – syy voi piillä ruokavaliossa

  • Hanna says:

    Voi kuinka ihanaa löytää tämä juttu, kun juuri tänään kirjoitin blogiini, että sain kesäkuussa kuulla sairastavani tätä pcosia (myös endometrioosia). Mie olen jo aiemmin ravannut lääkärissä (en gynellä) vatsavaivojen vuoksi, ja sain ohjeeksi syödä vähähiilihydraattisesti ja lopettaa viljatuotteiden syönnin. Olen saanut muihin vaivoihin apua jo parin vuoden ajan tällä ruokavaliolla, mutta painoon sillä ei ole vielä ollut mitään positiivista vaikutusta.

    Nyt kun luin tuota kirjoitustasi, aloin miettiä että minun tulisi varmaan laskea hiilarimääräni alle 20 gramman (sillä tavalla olen saanut joskus pudotettua painoa kuusikin kiloa, mutten jaksanut pitää niin alhaalla ja paino nousi takaisin).

    Mutta olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja vitamiineilla saanut taltutettua monta allergiaa ja stabilisoinut ärtyneen vatsan. Migreeni hävisi, kun lopetin light-tuotteiden juomisen. Paino vain ei laske. Mutta eipä ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa, sillä muuten vointini on erinomainen, varsinkin kun kävin kesäkuun alussa leikkauksessa, jossa poistettiin endometrioosia ja poltettiin munasarjoista sitä “röpölää”.

  • Elli says:

    Pitäisi kyllä lukea kyseinen kirja. Minua jäi askarruttamaan että kuinka paljon hiilihydraatteja pitäisi vähentää että voisi olettaa olevan siitä hyötyä PCOS:n kannalta? Toki silläkin on varmaan merkitystä millaiset ruokatottumukset ovat olleet entuudestaan. Ehkä pienikin parannus entisiin ruokailutapoihin voisi auttaa, vai pitäisikkö kenties pyrkiä tuohon 20gr?

    • Rasvamaksa says:

      20 grammaa on melko tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio ja sitä yleensä suositellaan pidempiaikaisesti vain jos ylipainoa on runsaasti ja siihen liittyy liitännäissairauksia, kuten esimerkiksi II-tyypin diabetes. Joillekin henkilöille, jotka ovat hyvin herkkiä hiilihydraateille (saavat turvotusta, päänsärkyä, pahoinvointia jne helposti syötyään hiilareita), ketokarppaus (alle 30 gr hiilaria) on sopivin karppauksen muoto. 20 grammaa on mainittu esim. Atkinsin induktiovaiheessa, joka kestää 2 viikkoa – tämän tarkoitus on saada keho ketoosiin ja muuttaa energiansaanti rasvapainotteiseksi, ja sen jälkeen voidaan siirtyä 50-70 gr päivittäiseen hiilarinsaantiin. Esimerkiksi Heikkilä ja Atkins molemmat suosittelevat ylläpitovaiheeseen (koko elämän jatkuva karppaus) noin 70 grammaa hiilareita. Jos on tottunut syömään runsashiilihydraattisesti (yli 200 gr päivässä), kannattaa pyrkiä ensimmäiseksi noin 100 grammaan ja siitä laskea pikkuhiljaa kunnes löytyy itselle hyvä taso. Itsellä hiilarit pyörivät päivästä riippuen 50-100 gr, liian alhaisilla hiilareilla minusta tulee levoton, hermostunut ja yöuneni kärsii, kehoni käy ikään kuin “ylikierroksilla”. Kokeilemalla selviää parhaiten! Missään nimessä ei kannata pyrkiä alle 20 gramman, keho kuitenkin tarvitsee jonkin verran hiilihydraatteja eikä karppaus tarkoita hiilihydraatitonta ruokavaliota!

  • Gala says:

    Hieno teksti! Täällä myös rakkulainen. Nyt on alkanut enemmän kiinnostaa ruokavalion vaikutus tähän oireyhtymään. Ymmärrän hyvin vähähiilihydraattisen, mutta onko siis suuri rasvan määrä hyvä vai huono? Onko esim. voi tai mantelijauhot/jauhe ok?

    • Rasvamaksa says:

      Rasvalla ei itse PCOS:iin ole vaikutusta, mutta vähähiilihydraattisen ruokavalion onnistumiseksi suosittelisin vähennettyjen hiilihydraattien korvaamista rasvalla. Muutamia ohjesääntöjä ruokavalion koostamiseen PCOS:ia silmällä pitäen:
      – alle 50g hiilihydraattia päivässä, mikäli paljon ylipainoa tai insuliiniresistenssiin/hormonitoimintaan liittyviä ongelmia niin alle 30g hiilihydraattia päivässä
      – proteiinia max. 1g per painokilo mikäli et nostele painoja
      – luonnollista rasvaa (voi, rasvainen liha, kookosöljy, oliiviöljy, pähkinäöljyt) – välttele ‘pehmeää’ rasvaa!

      Esimerkkilaskelma: 170 cm pitkä, 100 kg, 30 v nainen (lisää peruskulutuksen laskemisesta täältä)

      Perusenergiankulutus: BMR = 447.593 + (9.247 x paino) + (3.098 x pituus sentteinä) – (4.330 x ikä) = 1769 kcal
      Liikuntakerroin: BMR * 1,2 (vähän tai ei lainkaan liikuntaa) = 2122 kcal (tämän verran voi syödä pitääkseen nykypainonsa)

      Alle peruskulutuksen ei kannata syödä (aineenvaihdunta hidastuu), eikä yli liikuntakertoimen (lihoo). Arvioidaan siis että esimerkkitapauksemme söisi noin 1900 kcal päivässä. Tämä jakautuisi seuraavasti:

      Hiilihydraattia 30-50 g (120-200 kcal) 5-10%
      Proteiinia 50-100 g (200-400 kcal) 10-20%
      loput rasvaa

      Haluan kuitenkin korostaa että kalorien laskeminen ei ole välttämätöntä mikäli syödään oikeaoppisesti vähähiilihydraattisesti, koska ruokavalion suuri rasvamäärä ylläpitää tällöin kylläisyyttä ja ruokahalu vähenee itsestään, jolloin myös syöty energiamäärä pienenee. Mikäli kuitenkin kokee lihovansa karppaamisesta riippumatta, kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa, laskea syödyt kalorit ja tarvittaessa vähentää esim. maitotuotteiden (kerma ja juustot ovat monille kompastuskivi) ja pähkinöiden määrää.

      Itse suosittelen voin sijaan kirkastettua voita eli gheetä jota voi ostaa etnokaupoista tai valmistaa itse keittämällä voita alhaisessa lämpötilassa. Kirkastetun voin etuja ovat sen korkeampi paistolämpötila sekä terveellisempi rasvahapporakenne (mm. paljon CLA:ta), lisäksi se sopii myös laktoosi-intolerantikoille koska keittämisen aikana voista on eroteltu hera, laktoosi ja kaseiini. Mantelijauhoissa on hiilihydraattia noin 7g per 100g eli se on suhteellisen vähähiilihydraattista, mutta suosittelisin esim. mantelijauhoista tehtyjen leivonnaisten syömisen rajoittamista muutamaan kertaan viikossa. Tämä lähinnä siksi että moni ajattelee “kyllä tätä voi syödä kun tässä on näin vähän hiilareita!” mutta kokonaismäärä voi lopulta karata käsistä :) Oma suosikkireseptini on suklaahippukeksit jotka ovat niin rasvaisia ettei niitä voi syödä kuin muutaman kerrallaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter