Verenpaineeni alkoi nousta taas hieman liikaa kun kaveri linkkasi Vauva- ja KaksPlus -lehtien keskustelupalstoille, jossa henkilöt jotka eivät ole ikinä itse karpanneet, “valistavat” toisiaan karppauksen vaaroista perustaen tietonsa pääosin iltapäivälehtien juttuihin. Halusin siis haastatella itseäni, kysymykset olen valinnut niiden juttujen pohjalta jota mammat tuntuivat eniten kyselevän toisiltaan. Lisäkysymyksiä saa jättää tämän jutun alle, voin tehdä toisen “kysy & vastaa” -osion myöhemmin.

1) Kuinka vanha olet, pituus ja paino? Kauanko olet karpannut ja paljonko painosi on pudonnut sinä aikana? Ovatko mittasi muuttuneet?

Olen 28-vuotias, 168 cm pitkä ja painan 112.9 kg. Olen karpannut huhtikuun 2012 lopusta lähtien (tätä kirjoittaessa aika tasan 3 kk) ja painoni on pudonnut sinä aikana 4.6 kg. Se ei ehkä ole paljon, mutta mahdun nykyään kahta kokoa pienempiin vaatteisiin mitä aloittaessani karppauksen – vyötäröltäni on lähtenyt 24 cm, lantioltani 7 cm ja rinnan alta 9 cm. Rinnanympärystä rintojen päältä en ole mitannut koska olen saanut niin vaihtelevia tuloksia, mutta kuppikoon (80J) ja rinnanalusympäryksen perusteella rinnanympärykseni on tällä hetkellä 114 cm, eli siitäkin on lähtenyt 6 cm. Olen pitänyt kirjaa painostani, mitoistani sekä ottanut kuvia projektin aikana.

2) Mikä sai sinut kiinnostumaan karppauksesta? Millaisia mielikuvia sinulla oli karppauksesta ennen aloittamista?

Minulla todettiin rasvamaksa ylävatsan ultraäänikuvauksessa vuonna 2010 samalla kun sappirakkoani ultrattiin. Lääkäri ei osannut antaa mitään muuta syytä rasvamaksalle kuin vyötärölihavuuden, ja neuvoi laihduttamaan. Googlailin paljon tietoa ei-alkoholiperäisestä rasvamaksasta ja törmäsin useimmin kahteen asiaan – a) ei-alkoholiperäisen rasvamaksan aiheuttaa ruokavalion liiallinen hiilihydraatti- ja fruktoosipitoisuus, b) vähähiilihydraattinen ruokavalio on monissa lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu parhaaksi tavaksi purkaa insuliiniresistanssi ja vähentää vyötärölihavuutta. Samoihin aikoihin ystäväni, jota en ollut nähnyt vähään aikaan, oli laihtunut muutamassa vuodessa noin 40 kiloa karppaamalla, harrastamatta liikuntaa. Suhtaudun karppaukseen alussa epäillen ja pidin sitä muotidieettinä, mutta rasvamaksadiagnoosi nousi jälleen mieleeni kun huhtikuussa 2012 sain todella rajun ylävatsan kipukohtauksen ja jouduin lääkäriin jossa epäiltiin akuuttia haimatulehdusta. Syytä ei löytynyt, mutta verikokeiden tuloksista paljastuivat kohonneet maksa-arvot. Päätin kokeilla karppausta – eipä ollut mitään hävittävääkään – ja kontrollikokeet sovittiin parin viikon päähän. Kontrollikokeissa huomattiin maksa-arvon lähteneen laskuun, sekä myös kolesteroliarvojen parantuneen normaaleiksi. Seuraava verikoekontrolli on sovittu marraskuulle 2012.

3) Millainen on painohistoriasi? Oletko yrittänyt laihduttaa aiemmin, millä menestyksellä?

Olin normaalipainoinen lapsena, en hoikka mutta en lihavakaan. Teini-iässä lihoin hieman, 17-vuotiaana painoin 78 kiloa eli painoindeksini oli 27.6 (lievä ylipaino). Muutettuani yksin asumaan 18-vuotiaana, sairastuin masennukseen ja lihoin masennuslääkityksen aikana 35 kiloa puolessa vuodessa, josta jäi raskausarvet ja roikkuva vatsanahka. Vuosien 2002-2009 välillä painoni vaihteli 103-109 kg välillä, mutta 2009 edellisen suhteen päätyttyä lihoin lohturuokailemalla 120-kiloiseksi. Enimmilläni olen painanut 122 kg elokuussa 2011.

En ole koskaan kokenut suurempaa kriisiä koostani – vielä jokunen vuosi sitten painin huonon itsetunnon kanssa ja lihavuus antoi suojaa ulkomaailmalta. Muutaman kerran ennen karppausta yritin tosissani laihtua (2003 Painonvartijoissa ja sen epäonnistuttua Kutri.netin ohjeilla, vuosina 2006-2010 muutaman kerran Kiloklubissa), mutta yritykset kaatuivat jatkuvaan näläntunteeseen ja repsahteluun. Jaksoin yleensä laihduttaa kaloreita laskemalla noin kuusi viikkoa jona aikana laihduin noin 8 kiloa, mutta heti kun lopetin laskemisen ja ruokamääräni rajoittamisen, kilot tulivat takaisin.

4) Millä tavalla mielestäsi karppaus eroaa niin sanotusta “virallisterveellisestä” ruokavaliosta? Onko laihtuminen karppaamalla helpompaa / tehokkaampaa kuin kalorien laskeminen?

Itse uskon ja kannatan sitä ajatusta että meidät on geneettisesti luotu syömään samaa ruokaa jolla selvisimme satojen tuhansien vuosien ajan – metsästettyä lihaa, kalastettua kalaa ja äyriäisiä, metsästä kerättyjä pähkinöitä, siemeniä, marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja sieniä. Maito ja etenkään viljat eivät kuuluneet ruokavalioomme aiemmin – ne ilmestyivät vasta noin 10 000 vuotta sitten, kun ihmiset alkoivat asettua yhteen paikkaan, perustivat kyliä, alkoivat pitää kotieläimiä ja viljellä maata. Kun ajatellaan että ihmisen esi-isä on ensimmäisen kerran vaeltanut maan päällä noin 3 miljoonaa vuotta sitten, maito ja vilja ovat melko uusi juttu ihmisen ravinnossa, ja siitä mielestäni seuraa nykyajan laktoosi-intoleranssin sekä keliakian / gluteeniherkkyyden yleisyys.

Karppaus eroaa “normaalista” virallisterveellisestä (VT) ruokavaliosta siinä mielessä, että hiilihydraattien saantia rajoitetaan ja niiden sijasta ensisijaisena energianlähteenä käytetään rasvaa. Proteiinin saanniksi suositellaan ei-liikkuville noin gramma per painokilo, sillä liika proteiini muuttuu glukoosiksi elimistössä. Siinä missä VT-ruokavalio suosittaa 2000 kcal päiväsyömisille makrosuhteiksi 60% (300 g) hiilihydraattia, 20% (44 g) rasvaa ja 20% (100 g) proteiinia, karppauksessa noudatetaan yleensä 10% (50 g) hiilihydraattia, 70% (155 g) rasvaa ja 20% (100 g) proteiinia. Nämä ovat vain suuntaa-antavia lukuja, mutta niistä käy ilmi kuinka paljon vähemmän hiilihydraattia karppaaja syö. Toisin kun iltapäivälehdet haluavat uskotella, karppaus EI tarkoita hiilihydraatitonta ruokavaliota.

Omasta kokemuksesta sanoisin että laihtuminen karppaamalla on ollut varsinkin helpompaa – olen saanut syödä itseni täyteen joka aterialla, en ole kokenut nälkää enkä ole tuntenut että olisin joutunut rajoittamaan syömisiäni. Tehokkuudesta en tiedä – painonlaskuni ei ole ollut nopeaa, mittojen tiivistyminen tosin on. Nautin karppaamisesta siitä vapaudesta että syön niitä ruokia jotka tiedän vähähiilihydraattisiksi, ilman että minun täytyy murehtia kalorimääristä, sillä kehoni kertoo minulle milloin olen kylläinen.

5) Miten söit ennen? Miten nyt?

Tässä otoksia Kiloklubista vuodelta 2010, päivältä jolloin kaikki pallot olivat vihreitä:

20.7.2010 2014 kcal, 48% (235 g) hiilihydraattia, 32% (70.5 g) rasvaa ja 20% (97.3 g) proteiinia. Kuitua 33 grammaa, vihanneksia 852 gr.

Aamupala: Rasvaton hedelmärahka, 1 rkl pinjansiemeniä
Lounas: Lautasellinen itsetehtyä täysjyvämakaronilaatikkoa, lasi kevytmaitoa, 3 rkl tomaattiketsuppia, 1 porkkana
Välipala: 2 dl rasvatonta luonnonjogurttia, 2 tl hunajaa, 250 g mansikoita ja 2 rkl pinjansiemeniä
Päivällinen: Kylmäsavulohileipä (2 viipaletta jälkiuuniviipaleitä, 2 rkl tuorejuustoa (30% rasvaa), 3 siivua kylmäsavustettua kirjolohta), 1 dl sokeroimatonta greippitäysmehua, 1 purukumi
Iltapala: 1 omena, 1 päärynä

Tässä toissapäivän karppaussyömiset Kiloklubiin syötettynä:

24.7.2012 1894 kcal, 17% (82.3 g) hiilihydraattia, 56% (117.2 g) rasvaa, 26% (124.6 g) proteiinia. Kuitua 14 gr, vihanneksia 916 gr.

Aamupala: Ei mitään
Lounas: 75 gr voissa paistettua porsaan kastikelihaa, 2 (samassa rasvassa) paistettua kananmunaa, 1 tomaatti, 1 dl sokeroimatonta greippitäysmehua, 2 pientä mandariinia, 1 pala 70% tummaa suklaata.
Välipala: Ei mitään
Päivällinen: Caesar-salaatti (1 romainesalaatti, kolme tomaattia, 250 gr broilerin fileesuikaleita (paistettu 1 rkl voita), puoli desiä raastettua parmesaania, 7 rkl Saarioisten Caesar-salaatinkastiketta), jälkiruuaksi 2 palaa 70% tummaa suklaata
Iltapala: 1 prk Rainbow Kermarahka, 2 dl mansikoita, 1 dl sokeroimatonta greippitäysmehua

Yhteenvetona: Karpatessa syön VÄHEMMÄN kaloreita mutta ENEMMÄN vihanneksia kuin ollessani “normaalilla” ruokavaliolla. Saan kuitua ruokavaliostani, vaikka en käytä lainkaan leipää tai muita viljatuotteita. Ollessani “normaalilla” ruokavaliolla jouduin jatkuvasti mittaamaan ja punnitsemaan syömäni ruuat, ja laskemaan etteivät kalorit mene yli – ja silti olin jatkuvasti nälkäinen. Karpatessa yksi ateria pitää minut kylläisenä 6-8 tuntia – siksi syön vain 2-3 kertaa päivässä. “Normaalilla” ruokavaliolla olin nälkäinen 2-3 tunnin välein ja jouduin syömään 5-6 kertaa päivässä.

6) Oliko sinulla jotain vaivoja ennen karppaamista joihin karppaus on auttanut? Eikö pelota että lihot kun palaat takaisin “normaaliin” ruokavalioon laihduttuasi?

Ihan ensimmäiseksi – karppaus ei ole minulle dietti tai “vaihe” jota noudatan niin kauan kunnes laihdun. Vaikka monet ryhtyvät karppaamaan ulkonäkösyistä, minulle nimenomaan terveydelliset syyt ovat tärkein motivaatio noudattaa karppausta. Jos mietitään että sairastuin rasvamaksaan nimenomaan runsaiden hiilihydraattien ja fruktoosin saannin vuoksi, kun söin viljapitoisesti ja vähärasvaisesti kuten VT-ruokavalio opetti, miksi palaisin vapaaehtoisesti sellaisen ruuan äärelle joka teki minut sairaaksi?

Ennen karppausta kärsin usein selittämättömistä päänsäryistä ja vatsavaivoista (ripuli, ummetus, turvotus, ilmavaivat), jotka tuntuivat kulkevan suvussa – en siis ajatellut niistä sen enempää, ajattelin vaan että geenilotossa kävi paska tuuri. Luettuani kuitenkin karppaus.infon foorumeita enemmän, tajusin että ruokavalioni on todennäköisesti syypää ja olen tietämättäni yliherkkä gluteenille vaikka en omaakaan keliakian klassisia oireita. Jätin viljatuotteet pois – ja alle viikossa vatsani oli rauhallinen, ja turvotus katosi. Mikäli nykyään syön esimerkiksi juhlissa leivonnaisia joissa on vehnää, ripuli iskee melko nopeasti. Ummetus katosi kun lisäsin tarpeeksi vihanneksia ja rasvaa ruokavaliooni, en siis tarvitse viljakuitua jotta suoleni toimisi. Tämä saa minut myös kaupassa tekemään oikeita valintoja – en halua kieltää itseltäni mitään, mutta miksi vapaaehtoisesti söisin ruokaa joka tekee itseni sairaaksi? Päänsärkyjen paikallistaminen oli lähinnä sattumaa – eräänä aamuna join sokeritonta Batterya tyhjään vatsaan, ja sain aivan armottoman päänsäryn täysin tyhjästä. Luin enemmän aspartaamista ja aika monta kertaa törmäsin mainintaan sen aiheuttamista päänsäryistä – niinpä jätin myös aspartaamin ja asesulfaami K:n pois ruokavaliostani, eli kaikki keinotekoisesti makeutetut light-limut sun muut. Siinä missä aiemmin en uskaltanut lähteä kotona ilman päänsärkylääkkeitä, tarvitsen nyt särkylääkkeitä ehkä kahdesti kuussa.

7) Kumoa nämä vastaväitteet:

a) Karppaus aiheuttaa II-tyypin diabetesta (HUOM! I-tyypin diabetes on perinnöllinen (ns. nuoruusiän diabetes), II-tyypin on itseaiheutettu)

Karppaus EI aiheuta diabetesta, koska diabetes on sokeriaineenvaihdunnan sairaus. Diabetes syntyy kun veremme insuliinitasot ovat jatkuvasti korkealla, ja pikkuhiljaa keho muuttuu insuliiniresistantiksi niin että haima ei osaa tuottaa tarpeeksi insuliiniä, vaan sitä pitää piikittää itse. Mikä sitten nostaa veren insuliinitasoja? Hiilihydraatti, ei rasva tai proteiini. Rajoittamalla hiilihydraattien saantia karpatessa varmistetaan etteivät veren insuliinitasot nouse, ja täten jo aiempi insuliiniresistanssi (kuten itselläni oli) purkautuu koska II-tyypin diabeteksessä yleensä haima toimii muuten normaalisti, se vain on mennyt sekaisin jatkuvasta hiilihydraattien syömisestä ja korkeasta insuliinista. Monelle uudelle karppaajalle nimenomaan II-tyypin diabetes on syy miksi tekevät ruokavaliomuutoksen sillä toisin kuin I-tyypin diabetes, joka vaatii aina lääkehoitoa koska haima on synnynnäisesti kyvytön muodostamaan insuliinia, II-tyypin diabetes on parannettavissa ruokavaliomuutoksella. Jos sinulla on metabolisen oireyhtymän klassiset oireet kuten vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, kohonnut verensokeri, kohonnut triglyseridi-arvo ja matala HDL-kolesteroli, olet kovaa vauhtia matkalla II-tyypin diabetesta, mutta vielä ei ole liian myöhäistä parantaa tilanne karppauksen aloittamisella.

b) Karppaaminen on pelkkää lihansyöntiä ja rasvalla läträämistä

Meihin hyvin syvälle istutettu rasvakammo on opettanut että kaikki näkyvä rasva ja rasvan lisääminen ruokaan on “rasvalla läträämistä”. Jos katsotaan karppauspäivän syömisiäni, ainoa lisätty rasva on ne muutamat ruokalusikalliset voita jossa paistoin lihaa, ja ainoa näkyvä rasva oli possun kastikelihassa. Saan rasvaa ruokavaliossani täysrasvaisista maitotuotteita ja rasvaisista kastikkeista. Lihaa söin yhteensä 325 grammaa, verrattuna siihen että samana päivänä söin yli 900 grammaa kasviksia. Kuulostaako pelkältä lihansyönniltä? Ei minustakaan. Sen sijaan tunnen monia ei-karppaavia joille ei ole ongelma eikä mikään syödä yli puoli kiloa lihaa päivässä.

c) Karppaaja sairastuu korkeaan kolesteroliin, korkeaan verenpaineeseen ja kuolee verisuoni- ja sydäntauteihin viimeistään parin vuoden sisällä karppauksen aloittamisesta

Kokonaiskolesterolini on jonkin verran noussut aloitettuani karppaamisen, mutta vastaavasti triglyseridi-arvoni ovat laskeneet ja HDL-kolesterolin (“hyvä kolesteroli”) määrä on noussut. Itse en murehdi kolesteroliarvoistani, sillä viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu että etenkin naisilla korkea kolesteroli vanhemmalla iällä suojelee sydän- ja verisuonitaudeilta. Verenpaineeni oli karppauksen alkaessa 150/90, nyt se on 130/80 – ajattelin jossain vaiheessa käydä mittauttamassa sen ihan “virallisesti” lääkärissä enkä vain kotimittarilla.

Jokainen varmasti tuntee jonkun jolla oli “ihanteelliset” kolesteroliarvot mutta joka silti sai sydänkohtauksen. Melko paradoksi? Jotta ymmärretään kuka on riskissä sairastua verisuoni- ja sydäntauteihin, pitää ymmärtää miten kyseiset sairaudet syntyvät. Kolesterolia pidetään vaarallisena, mutta moniko meistä tietää että oma maksamme ja aivomme valmistavat kolestrolia itse? Emme siis saa kolesterolia pelkästään ruuasta. Kehomme on sen verran ovela että jos saamme vähän kolesterolia ruuasta, kehomme valmistaa sitä itse enemmän – ja jos ruuassa on paljon kolesterolia, kehomme valmistaa sitä vastaavasti vähemmän. Miten siis jokin, jota löytyy meistä luonnostaan (kuten tyydyttynyt rasva) voisi olla meille vaarallista?

Terveet verisuonet ja niiden sisäpinta on sileä ja ehjä. Vasta kun vääränlaisen ruokavalion aiheuttama matala-asteinen tulehdus valtaa kehomme, myös verisuonten pinta muuttuu rikkinäiseksi. Se, miksi kolesteroli kertyy verisuonissa näihin kohtiin on kolesterolin tehtävä kehossamme – paikata vaurioita. Niin kauan kun suonissamme ei ole matala-asteista tulehdusta, ei kolesteroli aiheuta meille mitään ongelmia vaan sujahtaa puhtaiden suontemme läpi sujuvasti. Mikä siis aiheuttaa matala-aiheista tulehdusta? Vastaus on helppo – epä-lajityypillinen ruoka, siis liialliset hiilihydraatit, teolliset lisäaineet, prosessoitu ruoka – kaikki se mitä me olemme tottuneet pitämään normaalina nykyaikana. Matala-asteisen tulehdusta voidaan mitata S-hs-CRP -arvolla (herkkä C-reaktiivinen proteiini seerumista). HUOM! hs-CRP on eri asia kuin normaalissa verenkuvassa mitattava CRP, joka nousee yleensä vain korkea-asteisissa tulehduksissa. hs-CRP sen sijaan osoittaa piilevien tulehdusten olemassaolon.

Lihavuus jo itsessään on yksi matala-asteisen tulehduksen olemassaolon merkki – normaali, terve ihminen ei ole lihava. Tämä on lääketieteellinen fakta, ei lihavien pilkkaamista – olenhan itsekin lihava. Jos ihminen lihoo ja pysyy lihavana, kehossa ei ole kaikki kunnossa. Laihtuminen ja painon normalisoituminen vähentää myös matala-asteista tulehdusta.

d) Terveelliseen ruokavalioon kuuluu vilja! Jos ei saa viljakuitua, ei suolikaan toimi!

Mietitäänpäs nyt oikein – Suomessa on tuhansia keliaakikkoja jotka eivät sairautensa toteamisen jälkeen ole syöneet lainkaan viljaa ja täten viljakuitua. Ajatteleeko joku oikeasti että nämä ihmiset ovat istuneet vuosikausia p*skat perseessä kun mitään ei tule ulos kun he eivät syö viljaa? Eipä tietenkään. Omien kokemuksieni perusteella kuidun tarvetta päivittäin on liioteltu jotta ihmiset saataisiin ostamaan enemmän leipää – ei sovi unohtaa sitä tosiasiaa että leipäteollisuuden edustajia istuu tekemässä ravitsemussuosituksia, eivätkä riippumattomat ravitsemuksen asiantuntijat. Itse saan noin kaikesta muusta kuin viljasta 10-20 gr kuitua päivittäin, mikä on alle suositusten, mutta silti suoli toimii ja tavaraa tulee ulos.

Viljan ylimaallista terveellisyyttä en ole koskaan ymmärtänyt. Tästä kirjoitin jo aiemmin yhden postauksen jossa ammuin alas mediassa esitettyjä väitteitä täysjyväviljan terveellisyydestä. Kukaan ei ole vieläkään pystynyt esittämään minulle mikä on sellainen yksittäinen ravintoaine a) mitä saa ainoastaan viljasta eikä mistään muualta, b) joka on meille täysin välttämätön ja josta meillä on puutetta jos emme syö viljaa. Eikö kukaan? Niin – koska sellaista ei ole olemassa. Viljassa ei ole mitään sellaista ravinnollista hyötyä jota ei saisi jostain muustakin ruoka-aineesta.

Tässäpä siis joitakin vastauksia karppaajan näkökulmasta. Lisää voi jättää alapuolelle!

Lisää luettavaa:


4 Responses to Kysymyksiä karppaajalle

  • IrwiKissa says:

    Hienosti olet kyllä kutistunut :) minä olen lähtenyt aika soitellen sotaan, en kamalasti ole selkoa ottanut… mutta nepähän pode ennakkoluulojakaan. Hötöt veks ja kunnon kama kehiin.

  • Karamelli-elli says:

    Osallistuin kuopuksen odotuksen aikana raskausdiabetestutkimukseen ja tämä radiel-hoitaja sanoi minulle samaa maksa-arvoista ja liiallisesta hiilihydraatin saamisesta. Ulkomailla on asiaa jo ehditty tutkimaankin, mutta suomeksi ei ole vielä tuloksia saatavilla. Itse en karppaa, mutta syön hiilihydraattitietoisesti (eli syön satunnaisesti esim. täysjyväpastaa ja -riisiä, saatan ottaa yhden perunan kasviksien lisäksi, syön aamuisin kaurapuuroa ja ruuan kanssa perunan/riisin/pastan tilalla täysjyväruisleipäsiivun). Maksa-arvot ovat laskeneet tämän ruokavalion myötä.

    • Rasvamaksa says:

      Jos tietoisesti rajoitat hiilihydraattien saantia ja valitset oikeanlaisia hiilihydraatteja, olet minun silmissäni karppaaja ;) Minua itseäni henkilökohtaisesti huvittaa hieman aina kun joku sanoo “Itse en karppaa, mutta…” ja sitten kuvailee tekevänsä juuri sitä mitä enemmän hiilaria (100 gr molemminpuolin) syövät ns. hyväkarpitkin tekevät. Ilmeisesti karppauksella on sanana on yhtä paha kaiku kuin feministillä aikoinaan, moni kannattaa kyllä tasa-arvoa mutta herra paratkoon jos joku leimaisi feministiksi! ;) Olet itsekin huomannut että ruokavaliosta on apua – jatka siis samaan malliin!

  • Karamelli-elli says:

    Jäin tuota itsekin miettimään, että taidan kuitenkin lukeutua hyväkarppaajaksi :lol: Tosin suuhuni eksyvät kyllä aika ajoin myös pullahiiren pöytään kuuluvia ei-niin-viisaita-valintoja. Mutta pääsääntöisesti hyväkarppaan. Ehkä en osaa lukea itseäni karppaajaksi, oma pikkuveljeni oli aikanaan tiukkakarppi ja laski niin tarkkaan hiilarit, että mielessäni miellän karppaajat kaikki siihen kategoriaan :grin: Ja kyllä kiitos, ehdottomasti aion jatkaa samaan malliin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Kirjoittaja
Olen yhä lihava, mutta paljon terveempi kuin ennen elämänmuutostani. Rasvamaksa on kohdallani lähes historiaa - maksa-arvot ovat miltei normaalit ja ultraäänessäkin rasvoittuminen on vähentynyt selvästi. Ratkaisuni rasvamaksan hoitoon? Fruktoosin totaalinen välttely ja paleoruokavalio. Tervetuloa mukaan matkalle terveempään elämään!
Twitter