Jumitus vaivaa – paino +0.3 kg viime viikosta, joka tietysti harmittaa kun tällä viikolla olen alimmillaan punninnut vähemmänkin. Toisaalta, oma painoni vaihtelee nesteiden mukaan pari kiloa päivän sisälläkin, joten 300 gramman pudotus saadaan silläkin aikaan että käydään isolla asialla (jota ei sitäkään ole muutamaan päivään tapahtunut). Painotaulukko-sivun yläosassa oleva graafi näyttää että sininen viiva (joka on siis painomittausten keskiarvo) kulkee jokseenkin vaakatasossa, joka on merkki painon jumittumisesta. Punainen alue graafin oikeassa laidassa on punainen, joka kertoo että mittaus oli isompi kuin keskiarvopaino. Musta viiva kertoo laihdutuksen keskiarvollisen suunnan – alaspäin. Siksi en vielä ole huolissani.

Kuten Twitterissä jo julistinkin, toissapäivänä otin pitkästä aikaa mitat itsestäni kun tunsin että aamu ei ollut erityisen turvonnut. Navan kohdalta on kadonnut peräti -13 cm! Samaten -6 cm rintojen alta, lantiolta ja vyötärön kapeimmasta kohdasta. Karppifoorumeilla sanotaan että mittanauha kertoo enemmän kuin vaaka, koska varsinkin naisilla kuukautiskierto määrittelee painoa myöskin. Itsellä tällä hetkellä kp 30 eli kuukautisia odotellaan saapuvaksi hetkenä milloin hyvänsä, tiedäpä sitten paljonko kierto on todella normalisoitunut mutta veikkaisin että mitään 3kk taukoja ei tarvitse enää odotella. PCOS pitäisi käydä ihan mielenkiinnosta tutkituttamassa, mutta mikäli kuukautiset jatkossakin tulevat suht säännöllisesti, mitään kiirettä ei gynekäynnille ole.

Tämä viikko on ollut todella kiireinen työjuttujen takia, pari deadlinea on painanut päälle ja yöunet ovat jääneet vähiin. Miehen kanssa on tilipäivän kunniaksi käyty syömässä ulkona useampanakin päivänä perätysten, ja siellä on sitten tullut jossain määrin syötyä mm. ranskalaisia perunoita ja vehnää joko leivän tai pizzapohjan muodossa. Myös kotona on perunalastupusseja näkynyt vähän turhan tiheään normaaliin verrattuna. Kuten itse kirjoitin tunnesyömisestä ja sille altistavista tekijöistä, en ole itsekään niiltä suojassa. Minulla on addiktio makeaan, sokeriin ja gluteeniin – ja siksi laihduttaminen ei ole osaltani vain karppaamista, vaan noiden tekijöiden tunnistamista ongelmaksi ja niitä vastaan taisteleminen.

Ummetuspostauksessani listaamistani keinoista en ole käytännössä ehtinyt toteuttaa vielä muita kuin pähkinöiden lisäämistä ja maitotuotteiden vähentämistä. Olen luopunut nyt kerma + jogurtti -herkustani, ja sen sijaan alkanut tehdä itse kotitekoista viiliä. Purkki rasvaista (luomu)viiliä ja litra luomutäysmaitoa – ja hyvää tulee! Ensimmäisellä kerralla viilistä tuli hieman liian juoksevaa (oli vain vuorokauden happanemassa) joten uusi satsi on tällä hetkellä valmistumassa ja sitä maistellaan sitten huomisiltana kunhan se on ollut huoneenlämmössä noin 48h. Seuraavaan satsiin ajattelin käydä hakemassa raakamaitoa jota ei siis ole pastöroitu tai homogenisoitu tai muutenkaan käsitelty millään tavoin, vaan lypsetty suoraan lehmästä ja sitten jäähdytetty. Tällä tavoin yritän päästä lähelle mahdollisimman terveellistä maitohappobakteerikantaa josta suolistoni toivottavasti kiittää myöhemmin. Viili on luonnostaan lähes laktoositonta sillä viilin bakteerit käyttävät laktoosia ravinnokseen samalla kun viili happamoituu ja muuttuu kiinteämmäksi. Kaupasta ei niin rasvaista viiliä saakaan joka minulla tulee olemaan raakamaidon jäljiltä!

Huonosta ruokavaliosta seuraa se että väsyttää, ja ei jaksa tehdä oikein mitään, josta seuraa että tulee syötyä lisää huonoa ruokaa koska ei jaksa alkaa kokata mitään terveellisempää. Päässäni olisi miljoona eri juttuideaa mutta tämänkin postauksen saaminen ulos oli melkoinen ponnistus kun välillä tuntuu että ainoa mitä jaksaa tehdä on kliksutella Facebook-pelejä (säälittävää, tiedän). Huonon ruuan vuoksi aivojeni välittäjäainetasot ovat alhaalla, joten energiatasokin on olematon ja apatia käsinkosketeltava – ei jaksa, ei kiinnosta. Pakko edetä pienin askelin jahka tämäkin koomavaihe taas ohitetaan.

Uusista mitoistani innostuneeni tilasin itselleni uudet liivit kokoa 80J (brittikoko 36G) – rinnanympärykseni on pienentynyt, mutta rintojen massa ei niinkään, joten ympäryskoon pienentyessä pitää kuppikoon vastaavasti kasvaa. Jos olisin tilannut kokoa 36FF, olisivat rintaparkani tursunneet kuppien yläosasta ulos. Aiempi kokoni oli 85H (brittikoko 38FF), mutta ympärys alkoi tuntua löysältä jopa tiukimmassa hakasessa, joten oli aika kokeilla uutta. Vaikka tuo koko kuulostaa huimalta, se on kuitenkin rinnan massan suhteen sama kuin 90G, 95F, 100E, 105D… Jostain syystä tavallisilla rintaliivien valmistajilla tuntuu olevan käsitys että normaaleilla naisilla ei ole D-kuppia isompaa kuppikokoa. Itsekin käytin vuosikausia kuppikokoa 95C (brittikoko 42C) vaikka ympärys oli aivan liian löysä ja rinnat eivät mahtuneet kunnolla kuppeihin – mutta kun ajattelin etten voi millään olla isompi. Onneksi lähipiirissä oli muutama ”tissivalveutunut” jotka sitten valistavat asiasta.

Alla kiinnostuneille muutama linkki rintaliivien istuvuudesta:

Bra School: Not all D cups are the same size
Practical Solutions to Bra Fitting Problems
Bravissimo: Are you wearing the wrong bra size?

Uusi viikko, uudet kujeet. Sosiaalinen paine painaa päälle, sillä en voi olla hyvä esimerkki muille terveydestään kiinnostuneille mikäli painoni jatkaa nousemistaan. Katsotaan kuitenkin rauhassa mikä ensi viikon tilanne on.

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter