Lasten karppaus puhututtaa

Lasten karppaus puhututtaa nykyään pitkin internetin ihmemaata. Tämä artikkeli siis toivepostauksena Karakalin aiemmin jättämän kommentin mukaisesti. Sanon jo ihan alkuun että (toistaiseksi) lapsettomana henkilönä minulla ei ole mitään hajua mitkä ”virallisterveelliset” ravintosuositukset lasten ruokavaliolle ovat, mutta uskon että aikuisten ateriamatriisi (70-100 gr hiilaria päivässä) -ruokavalio soveltuu myös lapsille. Lasten ruokavalion kohdalla ei mitään ketokarppi (alle 20gr hh päivässä) -linjausta kannata edes tavoitella, koska lapsi on kasvava ihminen, ja tarvitsee hiilareita jo senkin vuoksi enemmän.

Tässä kuitenkin muutama asia joihin pikkukarppien vanhemmat mielestäni voisivat kiinnittää huomiota.

1. Rasvan riittävä saanti

Pikkukarppi on (useimmiten) kasvanut ensimmäiset elinkuukautensa äidinmaidolla, joka on hyvin rasvaista (vaihtelevasti 5-10% välillä) ja takaa pikkukarpille kaiken tarvittavan ravinnon – niin rasvaa, proteiineja, vitamiineja, hivenaineita ja muuta tärkeää. Myös hiilareita äidinmaidossa on jonkinverran laktoosin (maitosokeri) muodossa. Ensimmäisinä elinkuukausinaan pikkukarppi ei muuta ravintoa tarvitsekaan – ja jos pikkukarppi pärjää pelkällä äidinmaidolla elämänsä ensitaipaleen, miksi hänelle pitäisi väkisin alkaa tuputtaa rasvatonta maitoa ja tyhjiä hiilareita kun äidinmaidolta siirrytään pois?

Erityisesti aivojen kehityksen vuoksi lapsen karppaus on hyväksi, sillä siten varmistetaan että ruokavaliossa on tarpeeksi rasvaa – ovathan aivotkin koostumukseltaan enimmäkseen tyydyttynyttä rasvaa, ja tämä elintärkeä elin on avainasemassa lapsen kasvaessa. Valitsemalla täysrasvaisia maitotuotteita (täysmaito, kerma, kermaviili, turkkilainen jogurtti jne) saadaan terveellistä, tyydyttynyttä maitorasvaa. Mikäli pystyt ja budjetti antaa myöden, valitse luomua aina kuin mahdollista. Myös rasvainen kala (esimerkiksi lohi) sisältää tärkeitä omega 3 -rasvahappoja (DHA, EPA) joilla on suostuinen vaikutus aivojen kehittymiseen. D3-vitamiinilisää suositellaan lapsille muutenkin, joten sen riittävään saantiin kannattaa kiinnittää huomiota – Suomessa suositeltu 10 mikrogramman lisä on kuitenkin määrältään aivan liian alhainen. Yhdysvaltalaistutkijat suosittelevat päivittäistä 1000-2000 IU (25-50 mikrogrammaa) D3-vitamiinilisää lapsille aina 18-vuotiaaksi asti (aikuisilla sitten 2000-10000 IU per päivä), jotta veren D-vitamiinitaso saadaan pidettyä suotuisana. Iherbistä löytyy paras valikoima D3-valmisteita (toimittavat myös Suomeen).

2. Sokerin poisjättäminen

Sokeri aiheuttaa ylivilkkautta (yllättikö tämä tieto jonkun?) ja sokerittomalla ruokavaliolla voidaan tehokkaasti hoitaa myös tarkkaavaisuushäiriön oireita. Myös keinotekoisia, teollisia makeutusaineita kuten asesulfaami K, aspartaami, syklamaatti ja sakariini tulisi mieluusti välttää. Parhaiten makeutukseen sopivat täysin kasvipohjainen stevia sekä pienissä määrissä sokerialkoholit kuten esimerkiksi ksylitoli eli koivusokeri. Stevian on todettu jonkin verran nostavan insuliinia sokerin tavoin, joten kohtuus myös makeutuksen käytössä. Mikäli sokeria halutaan kuitenkin käyttää, ovat luomuhunaja ja luomusokerit (esim. intiaanisokeri) terveellisempi vaihtoehto kuin valkoinen, puhdistettu sokeri.

3. Gluteenin poisjättäminen

Tämä on vähän mielipidekysymys, koska kaikkihan eivät ole gluteenille herkkiä ja voivat käyttää gluteenia sisältäviä ruokia ihan normaalisti. Gluteeniherkkyyttä voi testata pikkukarpilla syöttämällä palasen vehnää sisältävää leipää (esimerkiksi normaali ranskanleipä) mahdollisimman tyhjään vatsaan – tuleeko vatsavaivoja, turvottaako, pierettääkö, tuleeko ripuli tai ummetusta? Joillakin gluteeniherkkyys ilmenee vasta myöhemmällä iällä – itselläni oireet alkoivat vasta noin 20-vuotiaana. Kotimaisessa gluteenia sisältävissä viljatuotteissa ei ole kuitenkaan mitään sellaisia hivenaineita ja vitamiineja mitä pikkukarppi ei voisi saada muista ruuista, joten jos haluat tarjota pikkukarpille gluteenitonta ruokaa, kannattaa suosia riisiä, maissia, tattaria, hirssiä, kvinoaa ja amaranttia. Näissä on kuitenkin melkoisesti hiilareita, joten jälleen painotan kohtuutta. Perinteisen puuron sijasta voi pikkukarpille tarjota vaikka turkkilaista jogurttia marjojen kera soseutettuna.

4. Perunan, makaronin, riisin ja muiden lisäkkeiden korvaaminen kasviksilla

Itse olen alkanut käyttää kvinoaa riisin sijasta silloin kun riisiruokia teen, koska se on koostumukseltaan samantyyppistä – kvinoassa kuitenkin on enemmän hivenaineita, rasvaa ja proteiinia kuin riisissä, eli se on ravintorikkaampaa. Kvinoassa on myös kuitua 7gr per 100gr, (valkoisessa) riisissä vain 3gr per 100 gr. Mikäli paikkakunnallasi on Punnitse & Säästä, saat sieltä kvinoaa halvimmalla. Ymmärrän että makaronin, perunan ja riisin käyttö lapsiperheissä on erityisesti rahakysymys, koska ne ovat sen verran halpoja, mutta kasviksia ja lihaa yhdistelemällä voi tehdä patoja, keittoja, laatikoita ja muita ruokia joista riittää useammaksi päiväksi ja täten ruokaan käytetyn rahan määrä tasaantuu. Erityisesti kesäkurpitsalasagne on helppo ja hyvä karppiruoka joka ainakin allekirjoittaneeseen uppoaa kerta toisen jälkeen.

Peruna koostuu enimmäkseen tärkkelyksestä, joka elimistössä käyttäytyy sokerin tavoin ja nostaa verensokeria. Peruna on myöskin hyvin ravinneköyhä juures, jonka käyttö yleistyi Suomessa aikoinaan siksi että se kasvoi karuissakin oloissa ja täten viljan katovuosina auttoi ruokkimaan nälkäistä kansaa. Peruna on osa suomalaista ruokaperinnettä, mutta ravitsemuksellisesta näkökulmasta sillä ei ole merkittävää roolia monipuolisessa ruokavaliossa – sitä on käytetty ruokapöydässä lähinnä lisäkkeenä ja tekemään ateriasta täyttävämpi. ”Perunamuusia” voi tehdä keittämällä ja soseuttamalla esimerkiksi lanttua, porkkanaa, naurista tai kukkakaalia, ja sen jälkeen maustaa normaalisti maidolla, suolalla ja voilla. Bataatilla ei perunaa kannata korvata – se on ravintoarvoiltaan yhtä huono kuin peruna (onhan bataatti englanniksi ”sweet potato”, makea peruna).

Itse teen ”pastaa” veistelemällä lantusta tai nauriista pitkiä ”nauhoja” jotka sitten kiehautan hetken aikaan, päälle sitten pastakastiketta (carbonara on namia!) ”Makaroni”laatikkoa voi tehdä muun muuassa kesäkurpitsasta. Vain mielikuvitus on rajana, ja karppaus.infon reseptitietokanta on monipuolinen ja laaja.

5. Einesten ja lisäaineiden välttely

Mikäli vain jaksat, pyri tekemään ruoka alusta lähtien itse, soseet ja kiinteät – oli syömässä sitten pikkukarppi tai muukin kotiväki. Ymmärrän, että lapsiperheen arjesta huolehtiminen on raskasta ja joskus ei huvittaisi tehdä muuta kuin iskeä kaupan lihapullat ja ranskalaiset uuniin, tai avata Piltti-purkki että muksut saavat jotain syötävää, mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa ainakin pysähtyä hetkeksi lukemaan tuoteselostetta. Jos ainesosaluettelossa on jotain mistä et edes tiedä mitä se tarkoittaa, miksi haluaisit syöttää sellaista moskaa pikkukarpille – saati syödä sitä itse?

Karpisti syöminen ei ole elitismiä, vaan myös kiinnostusta omaa terveyttä ja hyvinvointia vastaan. Kaikki valmisruoka ei tietenkään ole myrkkyä – maalaisjärkeä saa ja pitääkin käyttää. Esimerkki terveellisestä valmisruuasta olisi esimerkiksi Piltin Persikkaa ja banaania (4kk) jonka ainesosalistassa lukee ”Persikka (38 %), banaani (35 %), vesi, tapiokatärkkelys, C-vitamiini ja happamuudensäätöaine (sitruunahappo)” – nämä kaikki ovat luonnollisia ainesosia, ei mitään kemiallista. Hiilaripitoisuus toki on korkea, mutta hyväkarppauksessa 100 grammaan hiilihydraattia mahtuu aika paljon kaikenlaista.

Toivottavasti tästä tuli ideoita muillekin pikkulasten vanhemmille. Vielä disclaimer lopuksi ennen kuin tänne eksyy av-mammoja kouhkaamaan suu vaahdossa – karppaus EI tarkoita hiilihydraattien totaalista välttelyä, karppaus EI ole pelkkää lihan, kananmunien ja voissa paistetun pekonin mussuttamista, rasva suupielistä valuen. Karpatessa syödään hyvälaatuista lihaa, kalaa, kanaa, runsaasti kasviksia – vain sokeri, viljatuotteet ja tärkkelys jätetään pois, tai ainakaan niitä pyritään vähentämään runsaasti. Karppaavalle lapselle ei tule puutostauteja tai kehityshäiriöitä kunhan hän saa tarpeeksi monipuolista ja luonnonmukaista ruokaa, joka ei mieluusti sisällä liiaksi kemiallisia lisäaineita (kaikki E-kooditkaan eivät ole luonnottomia, esimerkiksi E300 askorbiinihappo tunnetaan myös nimellä C-vitamiini).

Perunassa ja viljatuotteissa ei ole mitään sellaista mitä pikkukarppi ei saisi muualta – mistä luulette esimerkiksi että keliaakikot saavat päivittäisen kuitumääränsä, kun he eivät voi viljatuotteita syödä, täysjyvää tai ei?

Lisää luettavaa:


One Response to Lasten karppaus ei ole vaarallista

  • Satu says:

    Uah tässä vhh-ravintoa surffailen kasvavalle lapselle :/ Täältä löytyy ns. Oikeita sanoja ja tukea mutta mistäpä löytyisi oikeat prosentit siihen miten koostan vuosikkaan ravinnon …

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter