Sinä, joka olet päätynyt tähän kirjoitukseen koska toivot pääseväsi laihdutusleikkaukseen tai olet jo jonossa – älä tee sitä. Minä uskon että voit vielä laihtua täysin terveellisesti ilman että sinua pitää leikellä mistään kohtaa. Et ehkä laihdu kymmentä kiloa kuukaudessa kuten laihtuisit leikkauksen jälkeen, mutta saat pitää mahalaukkusi kokonaisena eikä sinun tarvitse tulevaisuudessa laskeskella montako desilitraa voit syödä per ateria. Lue tätä blogia, vieraile karppaus.infon sivuilla ja lue aloittelijoiden osiota – sinä voit parantaa itsesi syömällä oikein. Jos minäkin pystyn siihen, niin pystyt sinäkin.

Yritän olla hyvinkin suvaitsevainen ja avomielinen eri laihdutustapojen ja -tyylien suhteen, mutta yksi asia saa minut aina näkemään punaista – laihdutusleikkaus. Minä olen ollut painavimmillani 122-kiloinen, mikä ei sekään ole vielä ”tosi lihava”, mutta jopa minua laihempia on leikelty laihtumisen vuoksi. Tämä aihe tuli mieleeni kun luin muutamia laihdutusblogeja Blogilistan kautta, ja sitten törmäsin muutamaan jotka kirjoittavat jonottamisestaan laihdutusleikkaukseen. Heidän tarinansa toki on se perinteinen – laihdutuskuureja virallisterveellisellä tavalla, Painonvartijoilla, pussikeitoilla tai ihmekuureilla vuosien ajan, painon jojoilua edes takaisin, muutamat laihdutetut kilot tulleet tuplana tai triplana takaisin kuin repsuilu on alkanut. Eikö näille ihmiselle ole tullut mieleen että jos nuo laihdutustyylit eivät toimi, vika on laihdutustavassa, ei heissä?

Laihdutusleikkaus – helppo ratkaisu?

Laihdutusleikkaus jo ajatuksena sotii kaikkea maalaisjärkeäni vastaan. Laihdutusleikkauksia on kahdenlaisia, joko mahalaukun ohitus (gastric bypass) tai pantaleikkaus (gastric band). Mahalaukun ohitusleikkaus (GBP) on Suomessa yleisempi – siinä mahalaukku jaetaan kahtia, ja molemmat osat yhdistetään ohutsuoleen. Tämän seurauksena potilas voi jatkossa nauttia vain 2-3 dl ruokaa kerralla – leikkauksen jälkeen ensin nesteenä, sitten soseena ja myöhemmin kiinteänä. Ohitusleikkausta ei voi perua – tähystysleikkauksena laitettava mahapanta sen sijaan voidaan poistaa myöhemmin. Mahapannan kireyttä voidaan myös säädellä kehon ulkopuolelta lisäämällä tai poistamalla sen sisällä virtaavaa suolaliuosta.

Ikuisesti soseruokaa

Minä en ole ollut aina terveystietoinen. Vielä vuonna 2010 olin vähintäänkin yhtä kiivas karppauksen vastustaja kuin olen nykyään puolestapuhuja. Silloin harkitsin ihan tosissani laihdutusleikkausta miettiessäni etten ikinä voi hankkia lapsia jos tulen aina olemaan näin lihava. Minut sai kuitenkin pois mietteistäni eräs dokumentti liikalihavista lapsista, ja dokumentissa amerikkalainen teinityttö kävi läpi nimenomaan tuon GBP-leikkauksen. Leikkauksen jälkeen kiitospäivän aterialla muut söivät onnessaan kalkkunaa ja lisukkeita, samalla kun tyttö siirteli vaivaantuneena hänelle soseutettua ruokaa lautasen puolelta toiselle. Hän sanoikin dokumentin lopulla ettei hänelle todella iskeytynyt tajuntaan se kuinka lopullinen leikkaus on – hän joutuu lopun elämäänsä syömään pieniä annoksia. Hän tulee aina tuntemaan olonsa oudoksi tilanteissa joissa hän syö muiden nähden. Hän oletti että leikkaus on vain helppo oikotie, ja sellaisena sitä ilmeisesti pidetäänkin.

Isoäidiltäni, äidiltäni, äitini sisarelta ja tämän tyttäreltä (eli serkultani) on kaikilta poistettu sappirakko. Kun aloin kärsiä toistuvista sappikohtauksista itse muutama vuosi sitten, ensimmäinen ajatukseni oli sappirakon poisto – sillähän siitä päästäisiin. Kun mainitsin tästä omalääkärilleni, nuorelle naislääkärille, hänen vastauksensa oli lyhyt, yksinkertainen ja silti ajatuksia herättävä: ”Ihmiskehossa ei ole turhia osia, kyllä niille kaikelle on tehtävänsä.” Lääkäri sai minut luopumaan leikkausajatuksesta, ja aloin itse selvitellä tapoja ehkäistä sappikohtauksia (lyhyt neuvo: lisää rasvaa ruokavalioon, jotta sappi ei seiso sappirakossa muodostamassa sappikiviä). Sappivaivojen kautta pikkuhiljaa löysin tieni karppaukseen, vaikka rasvamaksadiagnoosi olikin se ”viimeinen niitti”.

Liitännäissairaudet – ensimmäinen vihje huonosta ruokavaliosta

GBP-blogeissa kirjoittajien kertoessa alkutilanteestaan toistuu niin monta tuttua asiaa – on lapsettomuutta PCOS-diagnoosin vuoksi, on korkeaa verenpainetta ja kolesterolia, on insuliiniresistanssia ja 2-tyypin diabetesta. Minut valtaa lähinnä suru, kun mietin eivätkö nämä ihmiset oikeasti näe enää mitään muuta tietä pois lihavuudestaan kuin täysin terveiden sisäelinten leikkelyn. Varmasti tässä kohtaa joku sanoo että ”kyllä mä kokeilin karppaustakin ja ei se toiminut niin menin sitten leikkaukseen” – siinä tapauksessa haluaisin mielelläni kuulla millä tapaa karppaus ei toiminut. Kutsukaa minua sitten vaikka karppaususkovaiseksi, mutta lähipiirissäni on niin monta ihmistä jo onnistunut laihtumaan karpaten – ja pitämään painon pois jo useita vuosia – sekä saamaan terveytensä takaisin, joten minulla ei ole mitään syytä epäillä karppauksen toimivuutta. Oma painoni laskee ja veriarvoni paranevat, ihan labrakokeilla todistettuna, joten se yksinään on riittänyt vakuuttamaan minut. Yritän toki hillitä itseäni koska en halua kuulostaa aivopestyltä hihhulilta, mutta mieleni tekisi auttaa kaikkia maailman liikalihavia syömään oikein. ”Miksi lääkäri muka suosittelisi minua syömään jotain mikä tekee minut sairaaksi?” kysyy lihava henkilö jolle lääkäri on juuri suositellut lääkehoitoa ja vähärasvaista ruokavaliota, joka sisältää paljon viljaa. Lyhyesti – jotta lääkärisi rikastuu kun lääkefirmat maksavat hänelle bonuksia siitä, että hän määrää sinulle heidän valmistamiaan lääkkeitä diabeteksen, korkean kolesterolin ja/tai liikalihavuuden hoitoon. Pidemmin – lue aiemmin kirjoittamani postaus siitä kuinka ”terveysruoka” tekee sinut sairaaksi.

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter