Presidentti Halonen sanoi viimeiseksi jääneeksi uudenvuodenpuheessaan terveyserojen kasvaneen tuloerojen kasvun myötä. Suosikki-inhokkini Björn Wahlroos puolestaa kommentoi tämän vuoden helmikuussa Halosen puhetta väittäen ”syy heikkenevälle terveydelle on se, että syrjäytyneet eivät panosta terveytensä hoitamiseen”.

Wahlroos on varakas henkilö, jonka yksi ruokakauppalasku on luultavasti samankokoinen kuin yksinelävän toimeentulotuki kuukaudessa (noin 418 euroa). Hän on täysin vieraantunut pienituloisen ihmisen elämästä, ja elelee omassa norsunluutornissaan haukkuen niitä joilla ei sattunut käymään syntymässä yhtä hyvä tuuri kuin hänellä – hänen isänsä oli teollisuusyrityksen johtaja, varakas mies siis. Björn Wahlroosin ei ole koskaan tarvinnut ottaa opintolainaa tai käydä töissä rahoittaakseen opintonsa, eikä hän ole koskaan joutunut kokemaan työttömyyttä tai laskemaan pennosiaan ruokakaupan kassalla. Hän on aina ollut rahan ympäröimä, jo lapsesta asti, ja siksi hänen antamansa kommentti kuvastaa hyvin sitä millaisessa kuplassa hän elää.

Miksi ylipaino ja siihen liittyvät sairaudet, kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, ovat paljon yleisempiä köyhien kuin varakkaiden keskuudessa? Wahlroos haluaa antaa kommentillaan mielikuvan että köyhä työtön lorvii lähiöpubissa päivästä toiseen ja juo rahansa. Hänen mielestään köyhän lihavuus on oma valinta – ”köyhien pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän”. Ylipaino on valitettavasti yleistä vähän koulutettujen, pienituloisten naisten keskuudessa. OECD-tutkimuksen mukaan hyvätuloiset käyvät itseasiassa lääkärillä useammin kuin pienituloiset – tätä selittää omalta osaltaan työterveyshuolto, joka on saatavilla lähes jokaiselle työssäkäyvälle. Hyvätuloiset käyttävät myös enemmän erikoislääkärien ja hammaslääkärien palveluita. Työttömän tai pienituloisen on tyydyttävä julkiseen terveydenhuoltoon, jonne lääkäriajan saaminen voi kestää jopa kuukausia ei-kiireellisessä asiassa, kunnalliseen hammashuoltoon taas voi olla vuodenkin jono. Mikäli viikonloppuna joutuu julkiseen päivystykseen, kannattaa varata lukemista mukaan, sillä jonottamisesta harvemmin selviää alle 2-3 tunnin, ellei satu olemaan toinen käsi irti tai muuta vastaavaa. Pahimmillaan olen julkisen päivystyksessä joutunut itse odottamaan seitsemänkin tuntia.

Mitä lihavuudesta kärsivä köyhä oikein syö? Yleinen mielikuva hoikilla ihmisillä tuntuu olevan että lihavien ihmisten elämä on yhtä syömisorgiaa – heidän mielestään lihava köyhä käyttää vähätkin rahansa herkkuihin. Useimmiten köyhän ostoskorista löytyy kuitenkin sitä, mikä on halvinta tai mitä saa tarjouksesta – perunaa, makaronia, spagettia, nuudeleita, lihatiskiltä jauhelihaa, kanan reisikoipia ja lenkkimakkaraa. Leivistä yleensä vaaleat leivät ovat tarjouksessa, eineksistä yleensä lihapullat ja jauhelihapihvit, tai mikä vaan on tarjouksessa. Pakkasesta perunapusseja, maitohyllyltä rasvatonta maitoa ja sokeroituja tarjousjogurtteja. Jos rahat on oikein tiukalla niin sitten syödään puuroa. Jos rahaa on vähän enemmän niin ostetaan juustoa ja leikkelettä (sitä halvinta, sittenkin). Perusruokavalio koostuu noista edellä mainituista, ja siinä on syy miksi niin monet köyhät ovat lihavia – köyhän ruokavalio on pääasiallisesti runsashiilihydraattinen.

Kasvisten syönnin vähyys on asia joka koskettaa suomalaisia yleisesti, ei vain alinta tuloryhmää. Köyhien tapauksessa useimpien vihannesten ostamatta jättäminen on rahakysymys – ne ovat kalliita, varsinkin kun samalla rahalla saa hiilarihöttöä moninkertaisesti. Samalla hinnalla, jonka pussillinen tuoreita kotimaisia tomaatteja maksaa, saa useamman pussin makaronia ja tomaattimurskaa päälle. Sipsit ja karkit ovat aika monelle köyhälle ylellisyys – niitä ostetaan yleensä vain silloin kun tuet kilahtavat tilille. Sama pätee alkoholiin, ja loppujen lopuksi aika pieni joukko köyhistä on alkoholin suurkuluttajia, toisin kuin media haluaa meille uskotella.

Karppausta väitetään yleensä elitistiseksi rikkaiden ruokavalioksi, koska köyhällä ei ole varaa karpata. Asiassa on puolet totta – köyhällä ei ole yleensä varaa ostaa hyvälaatuista lihaa ja täysirasvaisia maitotuotteita, ainakaan päivittäin. Monet karppausruokavalion ainesosat ovat kuitenkin halpoja – tietyt kasvikset (kuten kaali), kananmunat ja jauheliha, esimerkiksi. Lihatiskiltä löytyy myös toisinaan kyljyksiä ja sisäelimiä alennuksesta. Karppausvalion toteuttaminen pienellä budjetilla vaatii kekseliäisyyttä ja isompien ruokasatsien kokkaamista kerralla, mutta se on mahdollista. Ikkunalaudalla tai parvekkeella voi kasvattaa pienimuotoisesti yrttejä ja kasviksia, ja sulien vesien aikaan kaupunkialueellakin voi käydä kalastamassa, jos tietää miten kala perataan ja valmistetaan. Metsistä löytyy sieniä ja marjoja, ja urbaani köyhäkarppi käy kauppojen sulkemisaikojen jälkeen dyykkailemassa roskiksista parhaat päältä. Köyhyys ja karppaus eivät sulje toisiaan pois.

Mutta miksi lihava köyhä ei liiku, käveleminenhän on ilmaista? Ei sovi unohtaa myös köyhyyden psykologiaa – köyhyyden tiedostaminen masentaa, ja masennus itsessään lamauttaa kenet tahansa pankkitilin saldoon katsomatta. Pienten lasten yksinhuoltajaäiti ei esimerkiksi voi jättää lapsiaan yksin kotiin halutessaan lenkille, uimahalliin tai kuntosalille – lasten mukaankin ottaminen on sellainen show että siinä voi olla liikuntasuoritus yhtä tyhjän kanssa. Suomen sää on myös yksi syy – sateella ja pakkasella ei tee mieli mennä ulos, siinä missä varakkaampi voi surauttaa autolla kauppakeskuksen parkkihalliin ja ottaa hissin yläkerroksen kuntosalille hölkkäämään juoksumatolle. Lisäksi asuinympäristö ei välttämättä houkuttele liikkumaan – köyhät asuvat siellä missä heillä on varaa, ja varsinkin itä-Helsingissä on muutamia pienituloisten asuinalueita joilla ei mielelläni yksin liikkuisi, oli valoisaa tai ei. Yleinen turvattomuudentunne on sellainen asia, joka kaupunkialueilla on valitettavan yleinen, mutta joka usein sivuutetaan. Köyhän liikkumattomuus ei ole pelkästään laiskuudesta kiinni.

Myös tiedonpuute on yksi syy köyhien lihavuuteen – he eivät tiedä tai heitä ei kiinnosta mitä heidän ruokansa sisältää, niin kauan kunhan on jotain syötävää. Tällaiseen saumaan tämäkin blogi tekee tehtävänsä, yrittäen opastaa terveellisemmän ruokavalion pariin ja tarjota karppausystävällisiä vaihtoehtoja niillekin joilla rahat ovat tiukilla. En rikastu tällä blogin kirjoittamisella – paitsi ehkä joskus tulevaisuudessa kun olen laihduttanut 50 kiloa ja kirjoitan kirjan jossa kerron kaikki samat asiat mitä täällä blogissakin lukee, hehe. Siihen asti – ja sen jälkeenkin – kaikki tämä tieto on vapaata. En usko että kenenkään kohtalona, tulotasoon katsomatta, on olla ikuisesti lihava.

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter