Hei lukija! Jos päädyit tähän postaukseen hakemalla Googlesta sappirakkoon / sappikiviin liittyviä juttuja, sinua saattaa kiinnostaa myös tämä postaus samasta aiheesta: http://rasvamaksa.info/2013/06/sappirakko-ei-ole-turha-elin/

Ensimmäisen viikon pudotus oli vähän päälle kilon, mikä ei sankarikarppaajien (”joo multa lähti kolme kiloa ekalla viikolla!”) tarinoita kuunnellessa tunnu paljolta, mutta oli kuitenkin merkki että jotain tapahtuu. Vappu tosin sai muistamaan, miten aiempi ruokavalio teki minut sairaaksi ja miksi oloni ei ole nytkään perin mainio kaikkien herkkujen mussutusten jälkeen.

Vietin eilisyön kieriskellen ensin sängyssä ja vaeltaen pitkin asuntoa vatsakipujen kourissa, kun Litalgin (jota minulle on aikoinaan määrätty sappivaivoihin) ei tahtonut ensin auttaa, joten jouduin ottamaan Levolacia (laktuloosia sisältävä ummetuslääke) joka vasta viimein avasi suolessa olleen tukoksen. Syyllinen oli kyllä heti tiedossa – illanvietossa maisteltu valkosipulivoipatonki, vehnää ja gluteiinia siis. En syönyt kuin ehkä kolmasosan patongista, mutta siinäkin oli liikaa. Kuten jossain aiemmassa postauksessa totesinkin, minulle tuottaa vieläkin vaikeuksia hyväksyä, että en voi enää syödä kaikkia herkkuja ja olla silti terve, joten joudun jättämään vehnäherkuille hyvästit kunnes jossain vaiheessa vaivaudun kehittelemään niistä gluteiinittomia vaihtoehtoja. Moni gluteiinitonkin leipomus on tosin runsashiilarinen, joten taidan säästää nuo harvinaisiksi herkuiksi.

En aio soimata itseäni herkuttelusta, koska se ei aiheuta muuta kuin pahaa mieltä. Vappu on kerran vuodessa, ja tiedän että olisin voinut mässätä paljon enemmänkin. Miinuksiksi lasketaan siis tuo patonki, pussillinen karkkia, suklaavanukas ja muutama lasillinen kuohuviiniä. Perunalastuja syön jopa karpatessa jonkin verran, koska niiden rakenteen vuoksi (rasvainen peruna) ne nostavat verensokeria paljon hitaammin kuin tavallinen peruna. Hirveästi ei niitäkään voi tietenkään syödä, koska suolaisuutensa vuoksi ne keräävät elimistöön melkoisesti nestettä – mutta jos pitäisi valita sokerin ja perunalastujen väliltä, ottaisin mieluummin ne perunalastut.

Tuosta viikkomittauksesta painoni on herkuttelun myötä noussut noin 1,5 kg, eli olen mennyt aloituspainonkin yli. Pelkästään vatsaani tökkimällä tiedän tosin että olen sekä turvonnut että yhä tukossa, joten en ota stressiä asiasta. Tärkeintä on tällä hetkellä saada elimistö jälleen toimimaan ja kuonat liikkeelle – uunissa on pussissa savustumassa lohta, jonka pintaan ajattelin valella venäläistä jogurttia johon on sekoitettu liraus sitruunamehua, pippurisekoitusta ja tuoretta ruohosipulia. Paremmin kuin mikään ummetuslääke, reilu rasvan lisäys ruokailuun saa suolen sisällön liikkeelle.

Karppauksen terveysvaikutukset päivittäisellä tasolla näkyvät siinä, että jokapäiväinen närästys, päänsäryt ja sappikohtaukset jäävät pois heti kun jaksan syödä joka päivä hiilareita rajoittaen. Eräs selitys närästyksen poistumiseen on myös se, että esimerkiksi alkoholi, sokeri ja viljat happamoittavat kehoa (asidoosi), kun taas useimmat kasvikset ja hedelmät ovat lievästi emäksisiä. Oma paras vinkkini närästyksen hoitoon on tilkka jotain sitrusmehua (greippi, sitruuna, lime) sillä vaikka sitrushedelmät ovat sellaisinaan happamia, ruuansulatusjärjestelmässä niiden ph-arvo nousee. Aiemmin käytin Rennietä päivittäin, nyt ehkä muutaman kerran kuukaudessa.

Sappikivien hoidoksi suositellaan vähärasvaista ruokavaliota, jossa ei omasta mielestäni ole mitään järkeä – varsinkin kun sappikivet ovat alunperin syntyneet vähärasvaisesta ruokavaliosta! Sapen tehtävänä on pilkkoa ravinnosta saatavaa rasvaa – siksi sitä erittyy tasaisesti kun rasvaa syödään kohtuullisesti päivittäin. Vähärasvaisessa ruokavaliossa sappea ei erity kuin satunnaisesti, mikä johtaa siihen että sappineste lepää sappirakossa, jolloin sapen suoloista yhdessä kalsiumin ja/tai kolesterolin kanssa syntyy sappikiviä. Sitten kun syödään taas rasvaista ruokaa, syntyneet sappikivet voivat kiilautua sappitiehyeeseen ja aiheuttaa sappikivikohtauksen, joka tuntuu kipuna ylävatsan oikealla puolella kylkikaaren alla ja yleensä säteilee oikeaan lapaluuhun. Paras hoito sappikohtauksen hoitoon on venyttely (oikean kyljen venyttäminen) ja kipulääkkeet (Litalginia määrätään eniten). Toisinaan oksentaminen tai ummetuslääkkeiden käyttö voi myös helpottaa oireita.

Kun aloitin karppauksen aivan ensimmäisiä kertoja viime vuonna, sain itsekin sappikohtauksia alussa, mutta ruuan rasvapitoisuuden pysyessä tasaisena ovat kivut pysyneet poissa. Minulla runsas gluteiinin saanti laukaisee sappikohtauksia myös, vaikka en täysin tiedäkään miksi – tosin esimerkiksi valkosipulipatongissa on sekä rasvaa että gluteiinia. Aivan kaikkeen minullakaan ei ole selitystä.

Kehittelen parhaillaan runkoa seuraavaan postaukseen, joten päivityksiä tulossa luultavasti vielä tämän päivän aikana.

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter