Paino putoaa vaivatta - herkuttelua unohtamatta!

Paino putoaa vaivatta - herkuttelua unohtamatta!

Paino putoaa – kolme päivää ihmiskoetta takana ja paino tänä aamuna 116,9 kg, eli 600 grammaa tultu alaspän. Nesteet ovat lähteneet liikkeelle ja olo on mainio. Olisihan se hienoa jos painoa lähtisi tasaisesti 200 gr / päivä, mutta fysiologisesti miltei puolentoista kilon viikkopudotus ei pidemmän päälle ole kovin terveellistä. Koska paino ei ole tämän projektin päätavoite, jatkossa raportoin vain kerran kuussa (22.päivä). Toisaalta, jos olen hyvällä päällä, saatan jossain välissä mainita aina kun ollaan siirrytty uudelle kiloluvulle (116,115, 114…). Käyn vaa’alla yleensä päivittäin, lähinnä sen takia että senkin avulla tarkkailen onko joku edellisenä päivänä syömistäni ruuista aiheuttanut turvotusta, olenko nukkunut tarpeeksi ja sitä rataa.

Viime päivinä olen pohtinut PCOSin (polykystinen munasarjasyndrooma) mahdollisuutta, sillä kuukautiseni ovat viimeksi alkaneet 20.1.2012. En ole raskaana, tämä on todettu jo muutamallakin raskaustestillä. Minulla on ollut kuparikierukka vuodesta 2008, ja koko tämän ajan kuukautiseni ovat olleet enemmän tai vähemmän epäsäännölliset, mutta yli kolmen kuukauden tauot ovat olleet harvinaisia – yleisimmin kiertoni on ollut noin 40 päivää. Minulla on kaikki klassiset PCOS-oireet – nimenomaan tuo harvat/poisjääneet kuukautiset, omenalihavuus, korkea verenpaine, insuliiniresistanssi… Yllättävää kyllä testosteroniarvoni ovat olleet aina normaalit, vaikka kasvojeni ihokarvat ovat tavallista runsaammat (onneksi hyvin vaaleat, ei siis näkyvää ”partaa” tai ”viiksiä”) ja lisäksi hiusrajani on miestyyppisesti ohimoiden kohdalta vetääntynyt hieman. Ylipaino vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan kuin pelkästään ulkonäköön. Olemme puolisoni kanssa molemmat lapsirakkaita, mutta olemme lykänneet lasten hankkimista ylipainoni vuoksi – yksi syy on että haluan välttää raskausdiabeteksen, toinen on se että jos minulla ei kerran ole kuukautisiakaan, tuskin tulisin edes tällä hetkellä luonnollista tietä raskaaksi. Minulla ei ole tarvetta laihduttaa normaalipainoiseksi ja raskautua sitten – tärkeämpää on saada kaikki arvoni normaaleiksi. Olen kerran nuoruudessani tullut raskaaksi, joten hedelmällisyyteni pitäisi olla kunnossa.

Paino putoaa myös ilman viljaa ja perunaa!

Ajattelin pistää alle hieman kuvia siitä mitä olen syönyt viime päivinä. En pidä varsinaista ruokapäiväkirjaa – syön silloin kun nälkä ja sitä mitä haluan, kunhan seuraan perussääntöjä: ei viljaa, ei tärkkelystä, ei sokeria, mieluiten luomua ja kasviöljyjen sekä lisäaineiden välttelyä. Aina ruokavalintani eivät mene niin kuin Strömsössä koska en jaksa vääntää salaatinkastikkeita ja muita itse, mutta muuten olen pysynyt varsin hyvin ruodussa. Millään nollahiilarilinjalla en mene muutenkaan, arvioisin että päivittäinen hiilarimääräni pyörii siinä 50 gramman tienoilla.

Ensimmäisessä kuvassa lehtipihvejä Creme Bonjourin (valkosipuli ja yrtit) kera, sekä raastettua kaalia, kirsikkatomaatteja ja villirucolaa. Toisessa kuvassa porsaan ulkofilepihvit myös Creme Bonjourin kera, sekä raastettua lanttua, kirsikkatomaatteja ja villirucolaa joihin on sekoitettu pari ruokalusikallista venäläistä jogurttia, eräänlainen outo coleslaw-väännös. Ostan yleensä sen verran aineksia että niistä riittää pariksi päiväksi kerrallaan, siksi ruokailut saattavat vaikuttaa yksipuolisilta. Tein jälkiruuaksi suklaamoussea (kermaa, mascarponea ja sokeritonta kaakaojauhetta), josta ei tosin ole kuvaa.

Karppaus tuntuu olevan päivän sana. En haluaisi käyttää omasta ruokavaliostani sanaa karppaus, koska sanaan kiteytyy jotenkin sellainen uskonnonomainen hurmos, ja karppaus tuntuu olevan vastaus aivan kaikkiin ongelmiin. Minä mieluiten puhun hiilihydraattien rajoittamisesta, tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Enemmistöllä tuntuu olevan karppauksesta se käsitys, että karppaajat mättävät pekonia ja pihviä suuhun rasva suupielistä tiristen. Minä syön joka aterialla joko kasviksia tai marjoja, joskus hedelmiäkin – ainoa mitä lautaseltani puuttuu on perussuomalaisittain peruna, spagetti, pasta ja riisi. Kvinoaa käytän joskus riisin korvikkeena, mutta harvakseltaan. Ravintolassa jätän edellämainitut lisukkeet joko lautasen reunalle tai pyydän niiden tilalle salaattia. En tosin ole täysi nihilisti – varsinkin intialaisissa ravintoloissa yleensä syön jonkin verran naan-leipää tai muutaman lusikallisen riisiä. Tarkoitukseni on valita mahdollisimman hyviä hiilihydraattilähteitä, eivätkä valkoinen riisi tai vehnäleipä ole niitä.

Energiatasoni on ollut varsin hyvä viime päivinä, olen jaksanut tehdä kotitöitäkin (joita yleensä inhoan) ihan uudella tarmolla. Toivottavasti tämä into jatkuu myös tulevina päivinä.

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter