Sokeri tappaa – onko todella niin?

Vuosina 1972-1997 toteutetun Pohjois-Karjala -projektin tavoitteena oli parantaa itäsuomalaisten sydänterveyttä, sillä Pohjois-Karjalan maakunnassa sydän- ja verisuonikuolleisuus oli maan suurin. Sydän- ja verisuonikuolleisuus saatiin kyllä laskuun, mutta ei pelkästään rasvan käyttöä vähentämällä – projektissa mukana olleita kehoitettiin myös lopettamaan tupakointi, vähentämään suolan käyttöä sekä lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä. Kaikki nämä tekijät ovat omiaan parantamaan sydänterveyttä jo itsessään.

Pohjois-Karjala -projektin seurauksena olivat kuitenkin suorastaan epidemian lailla puhjenneet II-tyypin diabetes -tapaukset. Suomessa on tällä hetkellä noin 500 000 todettua II-tyypin diabetespotilasta, ja synkimmät arviot kertovat että näiden lisäksi yli 1,5 miljoonaa suomalaista sairastaisi tietämättään joko II-tyypin diabetesta tai esi-diabetesta (metabolinen oireyhtymä).

Rasva ei liity diabetekseen

Kuten jo aiemmassa postauksessa sivuttiin, rasvalla ei ole mitään tekemistä diabeteksen kanssa. Diabetes, joka myös tunnetaan kansanomaisella nimellään sokeritauti, on nimenomaan sokeriin ja tärkkelykseen (nopeisiin hiilihydraatteihin) ja näiden myötä kohonneeseen insuliinitasoon liittyvä aineenvaihduntahäiriö. Jatkuva perunan ja viljan (tärkkelys) sekä sokerin pupeltaminen eri muodoissaan saa insuliinin käymään kokoajan ylikierroksilla, ja johtamaan ennen pitkää insuliiniresistenssin sekä esi-diabeteksen syntyyn. Diabetesta pidetään sydän- ja verisuonitautien yhtenä avainsyynä – siksi voidaan ehkä sarkastisesti todeta että sokeri tappaa.

Insuliini, joka on sokeriaineenvaihduntaa säätelevä hormoni, syntyy haimassa. Insuliinin tehtävänä on ohjata insuliinireseptorien ohjaamana glukoosin kulkua rasva- ja lihassolujen läpi. Veren insuliinitasosta riippuen insuliinireseptorit päättelevät, käytetäänkö glukoosi energiaksi heti, vai viedäänkö se rasvasoluihin odottamaan myöhempää käyttöä. Kun perunan, leivän ja sokerin syömisen jäljiltä insuliinitasot veressä ovat kohonneet, insuliinireseptorit päättelevät että glukoosia on tarpeeksi, ja siksi ravinnosta saatavat hiilihydraatit muunnetaan maksassa rasvaksi, joka säilötään elimistön rasvasoluihin.

Virallisterveellinen ruokavalio suosittelee nimenomaan runsaasti hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa, silloinkin erityisesti kasvirasvaa. Miksi eläinrasvaa ja yleisesti tyydyttynyttä rasvaa pelätään niin paljon, vaikka ihmisen oma rasva on nimenomaan tyydyttynyttä rasvaa? Jos tyydyttynyt rasva olisi pahasta, silloinhan ihminen olisi allerginen itselleen? Jopa aivot, tuo ihmiselimistön tärkein elin, ovat 60-prosenttisesti rasvaa.

Miksi pelkäämme rasvaa?

Ymmärtääksemme rasvakammoa, pitää palata takaisin 1950-luvulle ja tavata yhdysvaltalainen lääkäri Ancel Keys. Keys toteutti 50-luvulla niin sanotun ”seitsemän maan tutkimuksen” jonka avulla hän pyrki osoittamaan että maissa, joissa kansan keskimääräinen kolesterolitaso oli korkea, oli myös korkea kuolleisuus. Tästä johtamalla hän pyrki osoittamaan että rasva, erityisesti tyydyttynyt rasva oli pahaksi. Keysin tutkimus oli tosin puutteellinen – hänellä oli saatavillaan 22 eri maan tiedot, joista hän valitsi vain ne joiden tiedot tukivat hänen rasvateoriaansa. Kaikkien maiden tietojen käyttäminen olisi tehnyt tutkimuksen johtopäätöksistä monimutkaisempia – miksi esimerkiksi Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa? Miksi Suomessa kulutettiin kolmannes vähemmän rasvaa kuin Ruotsissa, mutta Suomessa kuoltiin silti tuplaten sydäntauteihin?

Keysin tutkimuksen suurin kompastuskivi oli lisäksi sen ympäripyöreys – hän keskittyi tutkimaan väestöjen keskiarvoja, ei yksilöitä. Seitsemän maan tutkimusta voidaankin luonnehtia enemmän ekologiseksi tutkimukseksi, jolla luotiin tutkimushypoteeseja. Todellisen yhteyden osoittaminen olisi vaatinut kontrolloitua tutkimusta, jossa olisi seurattu yksilötasolla sairastuvuutta ja kuolleisuutta.

Ancel Keys oli hyvissä väleissä poliitikkojen ja Amerikan Sydänliiton johtohenkilöiden kanssa, ja hänen tutkimuslöydöksiään alettiin käyttää pohjana rasvakammon lietsomiselle, joka osaltaan rikastutti erityisesti margariininvalmistajia. Kevyttuotteet alkoivat ilmestyä kauppoihin 70-luvulla, ja tyydyttyneiden rasvojen, erityisesti voin, käyttö putosi. Mutta mikä Ancel Keysin rasvateoriassa sitten meni pieleen?

  1. Ennustettavuus – Kuten edellä todettiin, Keys tutki tilastoja, ei yksilöitä. Pelkät tilastot eivät kerro, kuka yksilö on sydäntautien riskiryhmässä. Esimerkiksi ranskalaisten tilastotiedoissa esiintyy paradoksi – heillä on Euroopan keskiarvoon nähden korkea kolesteroli, mutta Ranskassa esiintyy silti suhteellisen vähän sydäntauteja väestömäärään nähden.
  2. Kulutus – Yhdysvalloissa kolesterolin saanti on pysynyt ennallaan, mutta silti sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on lisääntynyt. Suomessa käytetään nykyään paljon vähemmän rasvaa, mutta sydäntauteja esiintyy yhä enemmän.
  3. Ruokaperinteet – Eskimot syövät perinteisesti paljon lihaa ja rasvaa, mutta heillä esiintyi silti vain hyvin vähän sydäntauteja. Sama koskee esimerkiksi afrikkalaista masai-heimoa. Hammaslääketieteessä on todettu, että alkuperäiskansojen hampaat ovat olleet erinomaisessa kunnossa perinteisellä ruokavaliolla, mutta länsimaalaiseen ruokavalioon (sokeri ja valkoiset jauhot) siirryttäessä on alkanut esiintyä kariesta, hammasmätää ja hammaskiveä.

Sydän- ja verisuonikuolleisuudelle löytyy kahdeksan yhteistä nimittäjää – tupakointi, verenpainetauti, diabetes, vyötärölihavuus, vähäinen liikunta, stressi, huonot kolesteroliarvot ja hedelmien/kasvisten syönnin vähyys.

Aiemmin mainittu korkea insuliinitaso perunan, viljan ja sokerin syönnin seurauksena liittyy erityisesti diabetekseen ja vyötärölihavuuteen, mutta osaltaan myös hedelmien/kasvisten syönnin vähyyteen sekä huonoihin kolesteroliarvoihin. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kolesteroliarvot paranevat ja insuliinitaso laskee, jolloin metabolia paranee ja laihtuminen helpottuu. Laihtumisen myötä myös verenpaine laskee. Vähähiilihydraattinen ruokavalio yhdistettynä tupakoimattomuuteen ja stressittömään elämään on erinomainen yhdistelmä sydäntautien ehkäisemiseksi.

Lähteet:

Tavi, Varpu: Kolesterolista (http://www.hiilaritietoiset.net/kolesterolista.htm)

VHH-123: Ancel Keys (http://vhh-123.blogspot.com/2009/10/ancel-keys.html )

Lisää luettavaa:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter