Kuitua, komisario Palmu!

Karppinen - kuitua riittää, mutta täynnä gluteenia

Vierailen toisinaan omalla nickilläni karppaus.infon keskustelufoorumilla, ja erityisesti aloittelijoiden osion keskustelunavaukset saavat minut toisinaan raapimaan päätäni. Liekö se sitten median luomaa harhaa karppauksen kaikkivoipaisuudesta, mutta monet (nuoret) naiset ovat itkun partaalla kun ei kahdessa tai kolmessa päivässäkään – tai viikossa – ole vielä tapahtunut mitään. Kun on nuoren ikänsä mättänyt viljaa, sokeria ja perunaa, keholla kestää jokunen hetki tajuta polttoaine on vaihtunut hiilareista rasvaksi. Asiaa ei auta jos edellämainitut ”pahikset” jätetään pois – ruokavalioon pitää vastaavasti lisätä rasvaa, joskus ronskillakin kädellä, jos on tottunut elämään rasvakammoisena ja närpimään enimmäkseen kevyttuotteita.

Itse olen lisännyt rasvankäyttöäni ostamalla täysrasvaisia maitotuotteita mikäli niitä on tarkoitukseen saatavilla – kuohukermassa rasvaa on 35%, venäläisessä jogurtissa 17%, creme fraischessa 28%, smetanassa 40%, luomukermaviilissä 10%. Ainoastaan rasvaista maitorahkaa en ole oikein vielä löytänyt – Valiolla on ”maustettu valkoinen” jossa on 7% rasvaa, mutta siinäkin on lisättyä sokeria. Maitoa en pahemmin juo nykyään, vaikka Arla-Ingmanin Vanhanajan luomutäysmaito onkin karppaajanäkökulmasta paras maito. Suosin mieluiten maitotuotteista saatavaa rasvaa, koska se on tyydyttynyttä – samaa mitä kehon omakin rasva, mitä siis yritän kannustaa kehoani käyttämään polttoaineena.

Tässä hieman juttua maitorasvan terveellisyydestä:

Whole Health Source: Full-fat dairy for cardiovascular health

Kärsin ennen laktoosi-intoleranssista, mutta jätettyäni viljan pois ja siirryttyäni täysirasvaisiin maitotuotteisiin, oireet ovat kadonneet tyystin. Veikkaisin että sillä saattaa olla jotain tekemistä viljan gluteenin kanssa, joka on kuin purukumia suolistolle – se ‘tarrautuu’ suolen seinämiin ja aiheuttaa vatsanväänteitä, turvotusta ja ilmavaivoja. Kun suolisto on täystyöllistetty tappelemaan gluteenin hajottamisen kanssa, ei ihmekään jos laktoosin pilkkominenkin aiheuttaa sille ongelmia – mutta kun gluteeni jätetään pois, laktoosin pilkkominen sujuu suolistolta nätisti. Erityisesti suolisto kiittää, mikäli sille syötetään maitohappotuotteita (Asidofilus, Gefilus jne), jotka rauhoittavat ja tasapainottavat suolistoflooraa.

Karppauksen vastustajat yleensä pelottelevat leivän pois jättämistä sillä, että kuidun saanti putoaa ja siitä seuraa ummetusta. Samat henkilöt tosin valitettavasti ovat usein myös siinä uskossa että karppaajan ruokavalio koostuu vain lihasta ja maitotuotteista. Tehdäänpäs pieni laskelma.

Leivistä kuitua on eniten näkkileivässä, 21% (21 gr per 100). Yksi pala näkkileipää painaa keskimäärin 15 grammaa – jos sanotaan että sopiva määrä kuitua on 25 grammaa päivässä, pitäisi syödä noin kahdeksan palaa näkkileipää päivässä saadakseen tarpeeksi kuitua pelkästään siitä. Itse en ainakaan tunne ketään, joka söisi näkkileipää moisia määriä. Reissumiehessä on kuitua 9%, eli pitäisi syödä viisi kokonaista Reissumiestä (10 puolikasta) kuiduntarpeen tyydyttämiseen.

Eilisistä syömisistäni tuli 28 grammaa kuitua – enkä syönyt yhtään leipää! Tämän määrän saa kun syö kaksi omenaa kuorineen (3 gr kuitua), keräkaalia (4 gr), tomaatteja (3 gr), munakoisoa (2 gr), kesäkurpitsaa (1 gr), paprikaa (4 gr), mansikoita (2 gr), mustikoita (4 gr), melonia (1 gr), päärynää (4 gr). Omenat ja päärynät ovat yllättävän painavia, kun ne punnitsee keittiövaa’alla. En syö joka päivä samalla tavalla, mutta eilen tein täytettyjä munakoisoja ja kesäkurpitsoja, ratatouillea, hedelmäsalaattia ja uuniomenoita. Kuidunsaantini on siis turvattu yli tarpeenkin, vaikka en leipää syökään. Kaikki edellämainitut kuituarvot on laskettu Finelin mukaan.

Myönnän toki että kasviksia ja hedelmiä täytyy syödä melkoinen määrä päästäkseen siihen kuitumäärään mitä sillä viidellä Reissumiehellä saisi aikaan – mutta kun on otetaan huomioon kasvisten ja hedelmien sisältävät vitamiinit, antioksidantit ja muut terveysvaikutteet, on Reissumies aika selvä häviäjä. Finelin mukaan kivennäis- ja hivenainepuolella Reissumiehessä on ylivoimaisesti (1192 mg) eniten – suolaa. No olipa yllätys. Tämä siis per 100 grammaa, eli noin 3 puolikasta Reissumiestä.

Ensimmäisen kappaleen sisältöön palatakseni – jos haluaa pysyä laihana karppauksella, sitä pitää jatkaa lopun elämäänsä. Heti kun ruokavalioon lisätään jälleen viljat, tärkkelys ja sokeri, insuliinitasot alkavat nousta ja rasvavarastot suurentua. Tämä on ollut minullekin se kova paikka – hyväksyä se fakta että en voi syödä hampurilaisia tai rullakebabia päivittäin ja silti laihtua sekä pysyä terveenä. Varmaan aion kyseisiä herkkuja vielä joskus syödä, mutta silloin minun pitää hyväksyä se että seuraavat pari päivää olen luultavasti turvonnut valas, koska viljan gluteiini kerää niin voimakkaasti turvotusta kehooni, puhumattakaan gluteiinin aiheuttamista vatsanväänteistä ja vastaavista. Sama karkkien ja muun sokerimöhnän kanssa – huono olo seuraa jo pienenkin määrän jälkeen, ja sitä pitää sitten parannella magnesiumilla ja kaliumilla. Ryhdyin tähän ihmiskokeeseen nimenomaan tavoitellakseni terveyttä ja hyvää oloa – miksi siis pilaisin sen syömällä ruokaa jonka tiedän tehneen minut sairaaksi?

Lisää luettavaa:


4 Responses to Kuitua saa muualtakin kuin vain leivästä

  • Miwia says:

    On kyllä ärsyttävää tuo valitus kuidun puutteesta. Ihmiset on saatu niin hyvin uskomaan leipämantraan, etteivät he osaa ajatella enää itse. Olen itsekin joskus ajatellut aivan samalla tavalla.

  • Heli says:

    Rainbowlla on maustamatonta kermarahkaa
    Itse saan parhaiten kuidut marjoista (puolukka, mustaherukka, mustikka, tyrni) ja kasviksista ja chian siemengeelistä

  • Tommi says:

    Maidosta kannattaa huomioida sen voimakas insuliininnostovaikutus.

    • Rasvamaksa says:

      Totta, osa tämän sivuston kirjoituksista on asiasisällöltään jo vanhentuneita. Itse olen luopunut maitotuotteiden käytöstä liki kokonaan viimeisen kahden vuoden aikana.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Twitter